Korona on yllättäen vaikuttanut myös sääennusteisiin - Meteorologi kertoo miksi

Korona-ajan sääennusteissa on ollut tavallista enemmän epävarmuutta. Kuva: Kari Salonen/Jukka Pasonen

Ilmasto ja sää ovat termejä, jotka menevät julkisessa keskustelussa helposti sekaisin. Ylen meteorologi Joonas Koskela vääntää niiden eron rautalangasta yhteen virkkeeseen.

"Sää on ilmakehän hetkellinen tila, kun taas ilmasto on sään pitkän ajan keskiarvo esimerkiksi 30 vuoden ajanjaksosta keskimäärin Suomessa."

Ilmasto on tausta, jota vasten voidaan sanoa, että toukokuun lopulla Etelä-Suomessa päivälämpötila on keskimäärin 15 astetta. Päivälämpötila voi kuitenkin olla esimerkiksi 5 tai 25 astetta, sillä keskiarvoista puhuttaessa ääripäiden lukemat katoavat.

Sään ja ilmaston eroa voi havainnollistaa esimerkillä suomalaisten keskimääräisen pituuden kasvusta. Suomessa oli sekä metrin että kahden metrin mittaisia ihmisiä myös sata vuotta sitten, mutta keskipituuksia tutkittaessa ääripäät häivyttyvät ja saadaan selville, että suomalaiset ovat nykyään pidempiä kuin vuosisata sitten.

Ilmastonmuutoksessa puhuttaessa pitää ymmärtää yhdyssanan molemmat osat, eli ilmasto ja muutos. Ilmastonmuutoksessa kyse on siitä, miten ilmasto, eli sään pitkän ajan keskiarvo, muuttuu. Muutos tarkoittaa erilaisia asioita eri aikoina ja eri puolilla maapalloa.

"Ilmastonmuutos ei tarkoita, etteikö lähitulevaisuudessa voisi olla Etelä-Suomessakin lumisia talvia. Kun ilmakehä lämpenee, siihen mahtuu enemmän kosteutta, mikä tarkoittaa pilvisyyden ja sademäärien kasvua. Pohjoisessa kosteus näkyy todennäköisesti ensin suurempina lumimäärinä, myöhemmin vetenä."

Kuluvan vuoden puheenaiheisiin on kuulunut koronaviruspandemian lisäksi kummallinen sää. Kaiken lisäksi näillä kahdella puheenaiheella on myös yllättävä yhteinen tekijä, joka liittyy säähavaintoihin.

Koska lentokoneet jäivät maahan koronan vuoksi, myös lentokoneiden keräämät säähavainnot jäivät tekemättä. Havaintopulaa on paikattu lähettämällä yläilmoihin tavallista enemmän säähavaintopalloja.

"Mutu-tuntumani on, että korona-ajan sääennusteissa on ollut tavallista enemmän epävarmuutta jo ennusteen alkupäivissä. Ehkä vähillä lentokoneilla on osuutta asiaan, mutta ehkä se johtui myös näistä menneen talven ja kevään oudoista säistä, joista ennustemallit eivät ihan saaneet kiinni", Koskela pohtii.

Tänä vuonna on ilmoja pidellyt. Etelä-Suomessa talvesta ei ollut tietoakaan, vaan talvikuukaudet muistuttivat ylipitkää marraskuuta. Pohjoisessa sen sijaan kahlattiin metrisissä nietoksissa vielä toukokuussa, minkä seurauksena joet huuhtelivat asutusta alkukesällä.

Säähän vaikuttavat niin monet tekijät, että oudolle säälle on mahdotonta antaa yksittäistä syytä. Yksi selittävä tekijä saattaa kuitenkin löytyä polaaripyörteestä, joka pysyi vahvana läpi talven. Yleensä polaaripyörteestä vuotaa kylmää ilmaa myös etelämmäs, mikä näkyy 20–30 asteen pakkasina myös Etelä-Suomessa.

Tällä kertaa kylmät ilmat jäivät jumiin Pohjoisnavalle, kun taas Pohjoismaihin virtasi lauhempia ja kosteampia virtauksia Atlantilta. Lapin talvessa kosteat ilmamassat muuttuvat lumisateeksi, jota riittikin pitkälle kevääseen. Kaiken lisäksi lumen vesiarvo oli suuri, mikä tarkoitti valtavaa vesimäärää, kun kevätaurinko pääsi nietoksia lämmittämään.

"Miten sen nyt sanoisi. Ei sään kanssa ainakaan tylsistymään pääse, sillä aivan takuuvarmasti kahta samanlaista työpäivää ei tule vastaan", Koskela tiivistää.