Oluttohtorit Ville Vuorio ja Jani Honkanen, Joensuu
”Oltiin vuonna 2009 Joensuussa kuuntelemassa yhtä juomalauluyhtyettä, kun keksittiin, että perustetaanko panimo. Välittömästi päätettiin perustaa.
Jani oli silloin Helsingissä töissä ja Ville Joensuussa. Hommasimme kirjallisuutta netistä ja ostimme oluenpanolaitteet kotiin.
Me ollaan molemmat tohtoreita. Villen pääaine on maantiede ja Janin biologia. Ville väitteli rupiliskosta tohtoriksi viime aprillipäivänä ja Jani ekotoksikologiasta vuonna 2004. Jani oli väitöksen jälkeen tutkijana Kanadassa ja Norjassa ja melkein seitsemän vuotta Euroopan kemikaalivirastossa Suomessa. Hän kieltäytyi jatkopestistä ja jäi töihin omaan panimoon viime syksynä.
Ville jätti Itä-Suomen yliopiston 25 vuoden tutkijanuran jälkeen.
Me nimittäin perustimme panimon. Se vaati aikamoista selvitystyötä luvista ja laitteista ja vielä piti osata tehdä oluttakin.
Vuokrasimme toimitilat Joensuusta ja aloimme suunnitella laitteistoja. Vierailimme Englannissa panimoissa ja pyysimme tarjoukset laitteista viideltä kiinalaiselta firmalta. Elokuussa 2015 kävimme Kiinassa neljässä laitetehtaassa.
Pullotuslaitteet hankimme Italiasta.
On hankalaa, että Valvira ei tarkasta tiloja ennen kuin siellä on laitteet. Joten voi käydä niin, että esimerkiksi lattia pitää panna uusiksi, kun laitteet on jo sisällä. Aika nurinkurista.
Onneksi me ollaan oltu virkamieshommissa, niin osattiin selvittää vaatimukset juurta jaksain. Panimolaitteet ja käymistankit tilattiin elokuussa ja tilojen tarkastus oli joulukuussa.
Ensimmäiset oluet saimme ulos viime toukokuussa.
Kehitimme reseptit kotioloissa pienemmillä laitteilla ja valikoimme niistä parhaat. Ensimmäiset olivat Joki, Ipa ja Heili. Sitten tulivat Äkäsen Eukon olut, Kukkahattu ja Valo ja jouluksi Double Dock ja Yö.
Ostamme maltaat Viking Maltilta Lahdesta ja humalan Keski-Euroopasta. Kotimainen humala kiinnostaisi — itse asiassa olemme perustaneet pienen koeviljelyksen testataksemme lajikkeita.
Olemme myös yrittäneet löytää pari hehtaaria peltoa Pohjois-Karjalasta, vaikka vain vuokralle, että voisimme kokeilla viljelyä, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Olemme saaneet yllättävän paljon hyvää palautetta oluistamme, enemmän kuin koko aiemman uran aikana yhteensä. Kesällä Olutsatamassa jouduimme jopa säännöstelemään oluttamme desin annoksiin, että sitä riittäisi useammalle.
Yrittäjäksi ryhtyminen on vaatinut paljon joustavuutta sekä itseltä että perheiltä. Työpäivät venyvät: jatkuvasti joutuu tekemään kellon ympäri, kun työtä vain on niin paljon.
Myös riskinottokykyä kysytään, mutta sitä meiltä ei puutu. Se myös sitouttaa, kun olemme panneet tähän omaa ja lainarahaa. ELY-keskuksesta saimme tukea, mikä oli äärimmäisen tärkeää.
Tässä yhdistyvät käytännön työ, tieteen tekeminen ja yrittäjyys. Nostelemme säkkejä, jauhamme maltaita, pesemme laitteita, asettelemme pulloja hihnalle, säädämme laitteita. Aika usein on jakoavain kädessä.
On antoisaa, että kokonaisuuden hallinta on omissa käsissä. Voimme itse päättää, mihin suuntaan tätä laivaa ohjaamme.
On hieno tunne, kun olut lähtee käymään ja sen haistaa. Kaikista hienointa on, kun olut on pullotettu ja alkaa tulla myyntiä. Se palkitsee.
Tätä hommaa ei voisi tehdä, jos ei pitäisi oluesta. Maistelemme juomaa joka vaiheessa. Piti ihan hommata ksylitolipastillit, ettei hampaat mene huonoksi jatkuvasta lipityksestä.
Olut tuntuu olevan miesten juttu. Pienpanimoja on Suomessa jo liki 80 ja onkohan niistä yksi naisen. Kun oltiin laitemessuilla, niin siellä meitä miespareja parveili syynäämässä laitteita.
Me ollaan kotoisin Kymenlaaksosta. Ville oli Keniassa töissä kolme vuotta ja oli jäädä kansainväliselle uralle, mutta päätyi Pohjois-Karjalaan. Jani muutti syksyllä Joensuuhun.
Olemme kotiutuneet tänne. Täällä on jotenkin niin helppo asua, mukavampi kuin Helsingissä tai Nairobissa.
Janin entisessä työpaikassa joku kommentoi alanvaihdosta panimoyrittäjäksi, että sä alat tekemään sitä, mitä me kaikki haluttais tehdä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


