Täältä tulee reilusti broileria
Seinäjokelaiset Petri ja Laura Yli-Soini kasvattavat kananpoikia eli broilereita. Niitä on kerrallaan kolmessa hallissa noin 80 000.
Petri Yli-Soini tietää tipujensa luvun tarkalleen. Tässä uusimmassa hallissa, joka valmistui vuonna 2010 ja maksoi 700 000 euroa, tipuja on tänään 31 088. Hallissa on 21 astetta lämmintä, kun ulkona on saman verran pakkasta, ja ilman suhteellinen kosteus on 69 prosenttia.
Kosteuden tuntee, kun astuu sisään halliin. Kameran linssi sumenee, ja nenään tunkee lievästi hapan kanankakan haju. Ilma on täynnä viserrystä ja vipinää, kun kananpojat kuopsuttavat turvetta, lipittävät vettä juomanipoista ja nokkivat rehua automaatista.
Ennen halliin tuloa on vaihdettu omat vaatteet ja kengät suojahaalariin ja saappaisiin ja desinfioitu kädet. Tästä ei ole varaa lipsua yhtään, jos mielitään pitää yllä suomalaisen tuotannon puhtaus.
Huonosti voivia lintuja ei maallikon silmä erota yhtään. Ei niitä pitäisi ollakaan, sillä isäntä on käynyt täällä jo aamukierrolla. Hän on kävellyt kaikki rivit läpi ja tarkastanut, onko kuolleita tai sairaita.
”Suurin osa linnuista käyttäytyy samalla lailla. Näkee heti, jos jollain ei ole kaikki kondiksessa”, Yli-Soini kertoo.
Isäntä kerää kuolleet ja lopettaa sairaat. Hän pudottaa ne säiliöön, josta ne viedään Honkajoelle ongelmajätekäsittelyyn. Näin pieniä lintuja ei kannata lääkitä, sillä niitä ei pysty merkitsemään isossa parvessa.
Linnut ovat uteliaita. Kun seisoo hetken paikallaan, ne tulevat lähemmäs tutkimaan tulokasta. Mutta jos niille vilauttaa jotain vaaleaa ylhäältäpäin, ne pyrähtävät pakoon.
Kaikki tipuset näyttävät lähes saman kokoisilta – vaaka kertoo keskipainoksi tänään 952 grammaa – mutta isännän silmään erot ovat suuria. Lopussa eli viiden viikon ikäisenä kahden kanan paino voi heittää jopa kaksi kiloa, kun pikkukana painaa kilon ja iso kukko kolme kiloa. Täällä nimittäin ovat kanat ja kukot sekaisin. Sukukypsäksi ne eivät elämänsä aikana ehdi.
Kuori päässä kasvattamoon
Broilereita kasvatetaan ketjussa eli monen maatilan yhteistyönä. Ensin on vanhempaispolven tilat eli munittamot, mistä munat viedään hautomoihin.
Hautomoissa munat ovat hautomakoneessa kolme viikkoa. Kun tiput kuoriutuvat, ne tuodaan broilerikasvattamoihin muutaman tunnin ikäisinä. Untuvikot kaadellaan laatikoista käsin pehkuille. Joillakin on tullessaan vielä munankuori päässä.
Yli-Soinin kaikki kolme hallia täytetään samana päivänä. Kolme pientä kuorma-autoa tuo untuvikot. Kun linnut ovat kasvaneet noin viisi viikkoa, tarvitaan yhdeksän täysperävaunurekkaa hakemaan ne pois.
Broilerit lastataan rekkaan koneellisesti eräänlaisen lakaisukoneen avulla, missä kumiset harjat pyörivät toisiaan vasten ja imevät linnut liukuhihnaa pitkin kuljetusmoduliin.
”Keräilykone on hellävarainen laite: vie kumisaappaan jalasta, muttei riko ilmapalloa”, Yli-Soini kuvailee.
Tyhjentämisen jälkeen hallit pestään ja desinfioidaan ennen seuraavan kasvatuserän saapumista.
Kasvattajat kaapista ulos
Yli-Soini tuottaa broilerinlihaa Atrialle, joka aloitti äskettäin perhetilakampanjan. Jokaiseen pakkaukseen merkitään, miltä tilalta liha on peräisin, ja netistä voi katsoa, millaiset ihmiset lihaa tuottavat ja miten.
Yli-Soini on ollut mukana rakentamassa kampanjaa, sillä hän toimii puolipäiväisenä terveydenhuoltoeläinlääkärinä Atrialla. Hänestä idea on hyvä.
”On tultu kaapista ulos, ja jo oli aikakin. Näytämme, että tämä on tavallisten maanviljelijöiden tavallista hommaa. Sanomme rohkeammin ääneen asioita, joissa ei ole mitään hävettävää.”
Yli-Soini oli neljävuotias, kun hänen vanhempansa rakensivat ensimmäisen broilerihallinsa Nurmoon. Vuonna 2001 tehtiin sukupolvenvaihdos. Sitä ennen Petri opiskeli eläinlääkäriksi ja avioitui musiikinopettaja-Lauran kanssa.
Petri ja Laura rakensivat talon Yli-Soinien maille ja laajensivat broilerituotantoa kolmeen halliin. Tilan 70 peltohehtaarilla he viljelevät rehua linnuille. Pojat Kustaa, 10, ja Tapio, 8, ovat syntyneet maalla. Petrin vanhemmat asuvat naapurissa ja auttelevat nuorta perhettä voimiensa mukaan.
Lääkitystä ei tarvita
Osasyynä Atrian perhetilakampanjaan on eläinaktivismi. Yli-Soinin mielestä aktivistit eivät ole eläinsuojelijoita, vaan ihmisiä, jotka haluavat lopettaa kotieläintuotannon.
”Me tuottajat olemme oikeasti kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista. Hyvinvointi on menestyvän tuotannon lähtökohta. Itse koen tekeväni eläinsuojelutyötä joka päivä, niin kuin jokainen tuottaja meidän ketjussamme.”
Yli-Soinin mukaan on tuulesta temmattu käsitys, että broilereita kasvatettaisiin niin, että ylisuurien rintalihasten takia linnut eivät pystyisi liikkumaan ja kärsisivät jalkavioista.
”Viime vuonna meidän tuotantoketjussamme hylättiin lihantarkastuksessa jalkavikojen takia 0,035 prosenttia eli kymmenestätuhannesta linnusta kolme, neljä. Se on todella vähän. Kaikilla nopeasti kasvavilla eläimillä on jalkavikoja. Sydänviat ovat untuvikkokauden jälkeen merkittävin terveysongelma, mutta niitäkin on tosi vähän.”
Suomalaiset tuottajat ovat pystyneet pitämään broilerituotannon taudeista puhtaana tarkan tautisulun eli hygienian ansiosta. Niinpä suomalaisia broilereita ei rokoteta, toisin kuin esimerkiksi keskieurooppalaisia, eikä niille anneta antibiootteja.
Yli-Soini mainitsee Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltion kuluttajaministeriön tutkimuksesta, jonka mukaan yli 95 prosenttia broileriparvista oli lääkitty, joitain jopa kahdeksalla eri antibiootilla.
”Tyypillistä oli kuurien summittaisuus ja lyhyys, mikä viittaa ennaltaehkäisevään eli varmuuden vuoksi -käyttöön. Resistenssimielessä tämä on vastuutonta.”
”Jos on sairautta, se johtuu jostain. Yleensä sitä edeltää stressi, joka on seurausta huonoista olosuhteista. Meillä ennaltaehkäisevä ketju on toiminut, eikä meillä ole tarttuvia tauteja. Ei tarvita lääkkeitä.”
Suomalaisen puolesta
Suomeen tuodaan broilerinlihaa tonneittain ulkomailta. Etenkin ravintolassa kuluttaja harvoin tietää, mistä hänen syömänsä kanafilee on peräisin. Kannattaisi kuitenkin kysyä, sillä tuotantotavoilla on eroa meillä ja muualla.
Suomessa broilereita tuotetaan all in, all out -periaatteella. Se tarkoittaa, että koko kasvatuserä tuodaan kerralla sisään, sitä kasvatetaan noin 36 päivää ja viedään teurastamoon. Halli puhdistetaan perusteellisesti ennen seuraavan erän saapumista.
Monissa muissa maissa on käytössä harvennus. Tällöin ensimmäisestä tuloerästä otetaan kolmasosa linnuista pois ensin ja jäljelle jäävät saavat kasvaa vielä esimerkiksi puolitoista viikkoa. Näin samalta alalta saadaan enemmän lihaa, mutta se merkitsee myös tautisulun rikkomista, kun halliin tullaan lastausvehkeiden kanssa kesken kasvatuksen.
”Kampylobakteerin ja salmonellan riski kasvaa, ja siksi lintuja joudutaan rokottamaan. Suomessa ei ole salmonellaa lainkaan ja kampylobakteerin esiintyvyys on Euroopan alhaisin”, Yli-Soini selventää.
”Se tarkoittaa, että Suomessa ruoka on turvallisempaa ja puhtaampaa ja eläimet voivat paremmin kuin muualla.”
Eläinten hyvinvoinnissa kyse on myös tilasta. Vajaa vuosi sitten EU:ssa tuli voimaan säädös, jonka mukaan neliömetrillä saa olla maksimissaan 42 kiloa elopainoa. Suomessa säädöstä tulkitaan niin, että neliölle voi panna noin 17 eläintä. Siellä, missä käytössä on harvennus, neliölle pannaan alussa 25 lintua. Näin saadaan enemmän tehoa samalta alalta, mutta linnuilla on ahtaampaa.
Suomeen tuodaan paljon broilerinlihaa myös Aasiasta, missä broilerikasvattamot voivat sijaita veden päällä. Kasvattamon alla saattaa toimia kalanviljelylaitos.
”Kana pelastaa maailman”
Yli-Soini pitää itseään onnekkaana, että saa olla mukana broilerituotannossa. Siipikarjanlihan kulutus on kasvanut huimaa vauhtia, ja alalla on eteenpäinmenon henki.
”Olen täysin kanauskovainen. Kana pelastaa maailman. Se on tehokkain eläin muuttamaan hiilihydraatin proteiiniksi. Se on itsenäinen lintu, jolla on korkea motivaatio syömiseen. Se turvaa proteiinien tuotannon sielläkin, missä proteiineja ei kasveista saa, kuten Suomessa.”
Broilerituotanto on myös ilmastoystävällistä, sillä mitä vähemmällä peltoalalla proteiinikilo syntyy, sitä parempi se on ympäristön kannalta. Broilerilla rehuhyötysuhde on ylivoimainen muihin tuotantoeläimiin verrattuna. Broilerikilon kasvihuonepäästöt ovat samaa luokkaa kuin salaatin.
Ympäristöystävällisyyttä lisää, että Yli-Soinin broilerihallit lämpiävät Kortesjärven polttoturpeella. Kuiviketurvekin tulee lähinevalta. Rehu on oman pellon viljaa sekoitettuna valmiiseen rehuseokseen.
Yli-Soini siteeraa jossain kuulemaansa, että jos kehitysmaassa perhe saisi 50 kanaa, se ratkaisisi ruokaongelmat loppuiäksi.
”Pidän kanaa lähes tärkeimpänä ihmisen kumppanina.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
