Putte ja xxx

Kuva: Jarkko Sirkiä 

Ystävän kissa putosi kerrostalon ikkunasta ja loukkasi todella pahasti jalkansa. Pieneläinkirurgi teki parhaansa ja kissa toipuu hitaasti, huolellisen kuntoutuksen ja omistajan useamman tuhatta kevyemmän rahapussin ansiosta.

Pohdin pitkään, mitä jos toinen meidän kissoistamme, joko Kita tai Muru, olisi jäänyt vaikkapa hevosen alle, olisinko leikkauttanut sen? Olisinko laittanut hyvän lomamatkan arvoisen summan kissan hoitoon?

Meidän dalmatialaisellamme Dedolla oli nisässä kasvain. Käyttäessäni sitä ensimmäistä kertaa leikkauksessa keskustelimme eläinlääkärin kanssa pitkään, kannattaako sitä leikata. Koska koira on jo vanha, eikä luultavasti enää elä montaa vuotta, ja koska kasvain kasvaa hitaasti, siitä ei kannata ottaa koepalaa, jollei sitten samalla leikkaa ja niin edelleen.

Tiedän, että monia eläinystäviä hirvittää, kuinka julma tuo käymämme keskustelu olikaan, mutta sellaista se lemmikeiden(kin) pito täällä maataloissa on, pohditaan suurempia linjoja. Mistä se sitten johtuu?

Siitä, että täällä on totuttu ja siis eletään sen tosiasian keskellä, että kaikenlaisia eläimiä syntyy ja niitä kasvatetaan ja sitten joskus ne lopetetaan, osa myös ruuaksi.

Jos possu numero xxx katkaisee jalkansa, kukaan ei sikatilalla mieti, pitäisikö jalka operoida.

Entä jos possulla olisi nimi, vaikka Putte? Siitä saisi koskettavan lastenelokuvan. Tai Olga voisi kirjoittaa siitä hupaisan kolumnin Kantriin, kuinka lastoittaminen oli hankalaa, mutta Putte kaikkien kommellusten jälkeen kuitenkin onnellisesti toipui.

Mutta miksi Puten elämä on arvokkaampi kuin possu numero xxx:n elämä?

Katsoin lasten kanssa norjalaisen koko perheen seikkailuelokuvan, missä nuori kaupunkilaistyttö ystävystyy susien kanssa ja puolustaa niitä yli-innokkailta metsästäjiltä.

Kahden susia jahtaavan lammasfarmarin välille oli keksitty selkeä ero, joka määritteli heidät hyväksi ja pahaksi. Hyvä farmari oli antanut kaikille lampaillensa nimet ja paha farmari puolestaan kiusasi häntä siitä. Näppärää käsikirjoittajalta, mutta silti tarkemmin ajateltuna vähän kömpelöä.

Ei se, että eläin on lemmikki, sillä on nimi ja sitä inhimillistetään, tee siitä välttämättä onnellista. Uskon, että possu numero xxx voi olla yhtä onnellinen päästessään pihalle tonkimaan maata kuin ystäväni kissa toipuessaan ja päästessään ensimmäisen kerran mökillä pihalle hiirijahtiin.

Olen nykyään kasvissyöjä, mutta olen elämäni aikana muutaman kerran joutunut lopettamaan omin käsin eläimen, koska on ollut pakko. Olen myös ollut läpi lapsuuteni isän lampaiden kotiteurastusapuna. Vuohiakin teurastettiin joskus. Ne olivat tutumpia, joten menin seinän taakse odottamaan ampumisen ajaksi.

Ihminen hallitsee eläimiä, se on tosiasia. Pidetään niistä kuitenkin hyvää huolta, oli niillä nimiä tai ei.

Vein Dedon leikattavaksi, koska se tuntui oikealta, koska se pilkullinen vanha pölvästi on meille rakas.

Kysyin myös ystävältäni, miten hän tohti sijoittaa niin paljon rahaa yhden tavallisen sekarotuisen kissan leikkaukseen?

Ystäväni vastaus kuului: ”Se on yksinkertaisesti niin hyvä kissa. Sitä paitsi, mitä olisin sanonut lapsille?”

Olga Temonen

Olga perheineen asuu

maatilalla Iitissä.