Täydellistä kierrätystä

Sanotaan, työ kangasta aloittaissa, työ kangasta lopettaissa, keskeltä tyhmäkin paukuttaa.

Jo lapsuuden kodissani äidin neuvomana opin kutomaan mattokangasta kotiin, itselleni, lapsille ja tuttaville. Kotonani oli käsivälitteinen puhelinkeskus, ja kangaspuitten paikka oli keskuksen vieressä. Näin kutoja hoiti samalta istuimelta kutomisen ja keskuksen puheluiden välittämisen.

Kierrätystä, sitä räsymatto on sanan täydellisessä merkityksessä. Sen viriäisen väliin upposi käytössä kuluneet arkivaatteet, lakanat, lanellipaidat ja housut, mekot ja esiliinat ja tummat vaatteet piristystä raitaan antamaan. Kuteita leikattiin puhdetöinä sitä mukaa, kun asuste poistui käytöstä, ja niin iloisen kirjavat kerät odottivat kutojaansa.

Vaaleilla kuteilla kudottu matto, reunasta yhteen ommeltu, oli kesäisin lakanana olkipatjan päällä, aitassa nukkuessa, ja sitä kutsuttiin alasvaatteeksi.

Vanha, monta kertaa pesty matto oli hyvä alusta ryömivälle lapselle, joka pienillä sormillaan kaiveli viriöisen välistä nousseita kuteen päitä. Itselläni on vielä käytössä 60 vuotta sitten kudottuja mattoja, joista loimet alkavat jo haurastua ja nukkavierulta jo näyttävät.

Matto lattialla sisustaa kodin ja iloisina väriraitoina tuo muistot mieleen eletystä elämästä.

Lapsuusajan raidoissa heleimmät ovat värit, nuoruusikään vaihtuessa kirjavoituu sävyt, keski-iän ehtiessä on niitä mielin määrin, silloin hiukan varovammin mattoa jo käärin.