Ella Isomäki on viihtynyt hevosten parissa jo taaperoikäisestä.
Tallin tytöt
Tallinomistaja Hillevi Huttunen (keskellä) haluaa tallin olevan nuorille turvapaikka.
Tallilla kaverien kanssa oleminen on tärkeä juttu, Anniina Suoyrjö ja Veera Onnela sanovat.
Sanni Volanto ja Allu keskittymässä koulutunnilla.
Noora Kivistö ja Teukka mallaavat sopivaa ratsastusasentoa. Peilistä heijastuu Heidi Savolainen.
Tyttöjen ja hevosten välillä on luja kiintymyssuhde.
Hevonen ei ole urheiluväline, vaan ystävä. Aliina Suoyrjö ja Santtu valmistautuvat tuntiin.Miksi hevostallit täyttyvät teinitytöistä? Siksikö, että teiniyden voi jättää tallin oven pieleen? Tallilla saa olla sitä, mitä on.
Täällä saa pukeutua ihan kuinka haluaa. Ei kukaan katso! Maiju Tuomola, 18, ja Veera Onnela, 16 sanovat yhdestä suusta. Alavuden ratsastuskoululla ei ole pukeutumiskoodia, eikä tyttöjen mielestä hevosharrastus näy päälle tallin ulkopuolellakaan:
”No ehkä jotkut pienemmät harrastajat pitävät I love horses -paitoja, mutta ei enää vähän vanhemmilla sellaisia näy. Hevostytön voi kyllä tunnistaa kävelytyylistä, se kävelee näin ylirennosti”, Veera Onnela lisää ja elehtii laahustavaa kävelyä.
Tuomolalla ja Onnelalla on iltapäiväkuudelta takanaan jo monta tuntia hevostelua. Ystävyksillä on molemmilla omat hevoset, ja ne on jo hoidettu ja ratsastettu, yhdessä tietenkin.
Onnela on vielä menossa ratsastustunnille ratsastuskoulun hevosella, Tuomola on ajokortillisena kuskin roolissa. Miten jaksatte olla tallilla joka ikinen ilta?
”Me vaan jaksetaan. Tää on kivaa. Sitä paitsi samalla tulee juteltua kaikenlaista kavereiden kanssa. Ei me puhuta pelkästään hevosista, vaan ihan kaikesta.”
Talli, ”tyttöjen talo”
Alavuden ratsastuskoululla pyörii kymmeniä yläkouluikäisiä tyttöjä viikottain. Tallilla ei ole lainkaan hoitohevosjärjestelmää, sillä yrittäjä on arvellut sen aiheuttavan kateutta ja kiusaamistakin.
Tallityöt hoituvat henkilökunnalta, ja kukin ratsastaja satuloi ja hoitaa kulloisenkin ratsunsa itse. Hevosmiestaitojen oppiminen ratsastuksen ohella on tärkeää. Tallilla asuu tuntihevosten lisäksi myös yksityisiä ratsuja.
Zini-hevosta ratsastustunnille valmisteleva Heidi Savolaisen, 20, mielestä maalaistallilla on lämmin tunnelma. Savolainen asui ennen Oulussa ja koki siellä isolla ratsastuskoululla harrastaessaan, että meininki voi olla tylyäkin.
”Ei tervehditä eikä kysellä. Tänne on ollut ihana tulla, kun on otettu uusi kävijä hyvin vastaan”, vasta muutaman kuukauden Alavudella asunut ratsastaja sanoo.
Joskus talleilla on hyvin hierarkkinen systeemi, joka jakaa ratsastuskoulun asiakkaat ja yksityishevosten omistajat omiin leireihinsä. Heidi Savolaisellakin on oma hevonen, Darla, joka on parhaillaan toipilaana.
”En ole huomannut täällä tuollaista jakoa.”
Ratsastuskoulun yrittäjänä on vuoden alusta ollut Hillevi Huttunen, 21, jonka edesmenneen äidin Tarja Huttusen luomus tallin järjestys ja hyvä henki lienee.
”Äidiltä opin, että tämä työ on myös kasvattamista. Tässä saa usein olla olkapäänä, kun tallilla käy näin paljon teini-ikäisiä.”
Hillevi Huttunen on kovin nuori itsekin ja sanoo sen auttavan työssä. Teini-iän tunnemyrskyt ovat tuoreessa muistissa.
”Tallitöissä, mutta varsinkin ratsastustunnilla, näkee, jos joku ei voi hyvin. Saattaa olla rumaa hevosenkäsittelyä ja muuta tiuskimista. Silloin otan nuoren sivuun ja kysyn, mikä on. Nuoret kertovat aika helposti ongelmistaan, mikä kielii siitä, että tallilla on turvallista olla.”
Huttusen mukaan, että nuorten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet, mikä näkyy talliyrittäjän työssä. Esimerkiksi lastensuojelulasten kanssa työskentely ei ole vierasta.
Alavuden ratsastuskoulu tarjoaa myös ratsastusrippileirejä, joiden järjestyksenpidossa on omat kommervenkkinsä. Talli suhtautuu suopeasti myös TET-koululaisiin ja toimii ratsastuslukion tyyssijana.
”Toiveeni on, että jokaisella kävijällä on tunne, että täällä voi olla oma itsensä. Ja voi kertoa huolensa henkilökunnalle – se, mitä täällä puhutaan, ei mene eteenpäin. Kyllä nuoret keskenäänkin tallin käytävillä puhuvat luottamuksellisesti asioistaan. Talliyhteisöön voi turvata.”
Hevostallien kympin tytöt
Luudan suihkina tallin käytävällä kiinnostaa Teukka-suomenhevosta. Se pyörittää korviaan, kun Noora Kivistö, 17, tarkastaa satulavyön kireyden.
Kivistö on harrastanut ratsastusta seitsemän vuotta. Hänellä on oma Eeli-suomenhevonen, jonka kanssa hän on kilpaillut kansallisella tasolla kouluratsastuksessa.
Kivistö on siis tavoitteellinen urheilija. Hän harrastaa myös pistooliammuntaa. Kuten niin monella hevostytöllä, Noora Kivistölläkin on kaksi kaveripiiriä.
”Minulla on eri kaverit koulussa ja eri kaverit tallilla. Se sujuu ihan hyvin niin. Ei hevosjuttuja jaksa kuunnella kuin hevosharrastajat itse, enkä juuri yritä heille hevosasiaa tuputtaakaan. Toki jos joku kaveri on halunnut kokeilla ratsastusta, olen toivottanut tervetulleeksi.”
Ovatko hevostytöt sitten jotenkin erilaisia kuin muiden lajien harrastajat? Miksi kaveripiirejä hevostytöillä on usein kaksi?
”Ihan samanlaisia me ollaan. Ei esimerkiksi yläkoulussa mitenkään voi tietää, kuka on ratsastaja. Ei hevosista koko ajan puhuta”, Noora Kivistö sanoo.
”Hevosten kanssa touhuaminen kasvattaa vastuuntuntoa”, arvelee Hillevi Huttunen.
”Tämä eroaa monesta muusta lajista, ollaanhan tekemisissä elävän, ison eläimen kanssa. Sitä ei voi heittää nurkkaan kuten treenikassia. Ehkä tämä näkyy myös koulutyössä. Hevosharrastaja osaa sielläkin paremmin keskittyä ja kantaa vastuunsa.”
Kun pojat vievät voiton
Ella Isomäki, 15, käärii Wippe-ponin jalkoihin pinteleitä. Hän on palannut tallille parin kuukauden tauon jälkeen. Ratsastukselle ei jäänyt muilta kiireiltä aikaa.
”Aika meni kavereiden kanssa. Joskus leffailta voittaa tallille menon.”
Isomäen paras kaveri ei ole hevostyttö eikä moni muukaan kaveri. Mutta tallilla on syntynyt uusia ystävyyssuhteita. On niitä myös katkennut, kun moni lopettaa harrastuksen teini-iässä. Niin kävi myös Ella Isomäen siskolle. Seurustelukuviot ja muut menot loitontavat monet tallilta aikuisuuden kynnyksellä.
”Parasta tallilla on hevoset. Olen kaksivuotiaasta saakka käynyt täällä, joten en vaan voinut pysyä poissa pitkään”, Isomäki kertoo.
Sanni Volanto, 15, omistaa oman hevosen, mutta käy silti myös ratsastuskoulun tunneilla. On hyvä ratsastaa myös muilla hevosilla kuin omalla. Volanto sanoo, että vaikka hevosharrastus on aikaa vievää, ehtii muutakin.
”Kavereiden kanssa tehdään kaikenlaista ja käydään kartsalla ihan kuin muutkin. Olen tallikavereiden kanssa tekemisissä myös muualla kuin tallilla. On minulla myös kavereita, jotka ovat lopettaneet ratsastuksen.”
Aliina Suoyrjö, 13, pukee toppaliivin ylleen ja kiristää kypärän leukahihnan. Santtu-poni seisoo tallin käytävällä valmiina ratsastustunnille. Kuudetta luokkaa käyvä Suoyrjö sanoo, että koulussa tulee joskus ”sanomista” ratsastusharrastuksesta.
”Mutta ei kiusaamista. Ehkä pojat joskus sanovat jotain hevosista ja makkarasta.”
Väsyneet kommentit eivät jo seitsemättä vuotta ratsastusta harrastanutta Aliina Suoyrjöä liikauta.
”Paras kaverinikin on ehkä aloittamassa ratsastusta. Varmaan vähän sen takia, että olen innostanut häntä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
