Ihanaa Ihaamaassa

Hevosavusteinen toiminta on hevosen kanssa puuhastelua talliympäristössä. Yhteyden saaminen hevoseen on elämys niin lapselle kuin aikuiselle. 

Viikon ikäinen shetlanninponivarsa Natalia käyttäytyy kuin sylikoira. Veera Ahlgrénin tallin eläimet pitävät ihmisten seurasta kovasti. 

Suomenhevonen Rasmus on kuin luotu hevosavusteiseen toimintaan. Se on rauhallinen, mutta herkkä. Tallin seitsemästätoista hevosesta vain 1 ja ¼ on Ahlgrénin omia. Tyypillinen hevosihmisen vastaus kertoo, että tallia on välillä pitänyt laajentaa ja tiloja järjestää uudelleen. 

Kun Veera Ahlgrén oli pieni hevostyttö, oli maailma toisenlainen myös talliympäristöissä. Pienet hevosihmisenalut saivat touhuta hevosten kanssa mitä tykkäsivät, aikuiset eivät juuri puuttuneet äärimmäisyyksiinkään äityneisiin kokeiluihin. Kuten vaikkapa kiitolaukkaan laitumella ilman satulaa, kakspäällä vikeltämiseen tai ravihevosen taluttamiseen varvastossuihin sonnustautuneena.

Talleilla hengailtiin myös ilman järkevän tuntuista syytä. Yhteisöllisyys-termiä ei vielä osattu käyttää, mutta oli selvää, että 1980–90-luvulla talleille muodostui tiiviitä yhteisöjä. Juuri niitä, joita nyt peräänkuulutetaan, kun ne ovat kadonneet maailman ja toimintatapojen muuttuessa.

Sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoava Ihaamaa on yritys palauttaa hevosten kanssa touhuamisen ihana, voimauttava tarkoituksettomuus.

”Tietyllä tavalla tässä keksitään pyörää uudelleen. Nykyään ei enää ole mahdollista toimia samalla tavalla kuin omassa lapsuudessani. Nyt se sama kokemus pitää järjestää ja nimetä sekä tuotteistaa”, Ihaamaan perustanut Veera Ahlgrén toteaa.

Kahden lapsen äitinä Ahlgrén näkee, että talliyhteisöllisyyden ja hevoselämysten järjestämisellä on puolensa. Toiminnan turvallisuus on kaiken a ja o.

Haastattelun taustalla yrittäjän omat lapset tosin valjastavat Rasmus-suomenhevosta paljaat varpaat flipflopeissa vilkkuen.

”Hirvittää katsella, pysyn yleensä pois”, Ahlgrén sanoo kun tyttäret Maija, 11 ja Kerttu, 13, pian laukkaavat Rasmuksella kenttää ympäri ja hyppivät esteitä.

Vakavasti: asiakkaiden turvallisuus on Ihaamaassa tärkeää. Tallin hevostoiminnassa käy esimerkiksi kehitysvammaisia, käytöshäiriöistä kärsiviä, liikuntarajoitteisia sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.

Ahlgrénilla on pohjana agrologin (AMK) tutkinto ja Ypäjän hevosopistolla sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajakoulutus lisänä.

Veera Ahlgrén vastaa siitä, että touhuaminen hevosten kanssa sujuu haavereitta. Tärkeää on, että toiminnassa käytettävät hevoset ovat pomminvarmoja.

”Se ei tarkoita, että hevosen pitäisi olla sellainen ratsastuskouluissa joskus tavattava, omassa kuplassaan oleva hevonen, joka ei reagoi mihinkään”, Ahlgrén täsmentää.

”Hyvä hevostoiminta-hevonen on herkkä ja haluaa olla vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Sehän on koko homman juju.”

Jokainen asiakas tai asiakasryhmä saa räätälöidyn ohjelman. Monella lapsiasiakkaalla on mukanaan vanhempi, mutta nämä ovat hevostuokion aikana taustalla.

Toiminta näyttää päällepäin yksinkertaiselta: hevoset haetaan aitauksesta, harjataan ja talutetaan takaisin aitaukseen. Joskus talutellaan tai ratsastetaan kentällä. Tekemisen imussa tapahtuu kuitenkin paljon: ”On ollut hämmästyttävää, miten paljon olen itse tässä työssä oppinut hevosista ja niiden seuran voimasta. Kun hommassa ei ole mukana suorittamista, hevonen on jotain muuta kuin kulkupeli tai urheiluväline, avautuu yhteys hevoseen ihan toisella tavalla.”

”Jokainen meille tullut asiakas on palannut myös takaisin. Myös sellaiset nuoret, jotka alun perin kokivat tallille tulon vastentahtoisena.”

Veera Ahlgrén on saanutkin hyvää palautetta toiminnastaan. Eräs ADHD-tytön äiti kertoi, että lapsi oli tallikäynnin jälkeen osoittanut keskittymiskykyä. Lapsi esimerkiksi oppi ajamaan pyörällä.

”Olin opastanut lasta hevosen ohjaamisessa. Kehotin katsomaan aina menosuuntaan, ja lapsi keskittyi ja kuunteli ja oppi. Tuo kokemus ilmeisesti avasi hänessä oivalluksen, miten pyörällä ajetaan.”

Hevoset ovat vaikuttavia eläimiä jo kokonsa puolesta. Niinpä niiden kanssa työskentely on todettu tehokkaaksi juuri keskittymishäiriöisten, mutta myös tunne-elämän ongelmien kanssa kamppaileville.

”Minulla on käytössä suomenhevonen Rasmus, joka on niin rauhallinen, että sen kanssa pärjäävät kaikki. Pulssi-lämminverinen on myös asiakastyössä. Sen lisäksi ovat shetlanninponit Odette ja Amalia. Rasmus on kokenut ratsastuskouluhevonen, Pulssin olen itse opettanut hevosavusteiseen toimintaan sopivaksi.”

Pulssi on entinen ravihevonen, eikä sovi asiakkaiden ratsuksi. Keveän, herkän vuorovaikutuksensa ansiosta se on kuitenkin loistava nykyisessä työssään hevosavusteisessa toiminnassa.

Erityisryhmien lisäksi Ihaamaassa pyöritetään erilaisia ratsastukseen ja hevostaitoihin liittyviä kursseja lapsille ja aikuisille. Niissä Veera Ahlgrén pyrkii luomaan tunnelman, joka henkii kaikuja entisistä tallijengi-ajoista.

Veera Ahlgrénin arkea voi kadehtia. Koti ja talli sijaitsevat kauniissa järvimaisemassa Ylöjärven Karhella. Tallipihaa somistavat neljä vuohta, kolme koiraa ja kissat sekä kaikkiaan 17 hevosen ja ponin lauma. Varsat ja nuoret hevoset asuvat pihatossa.

Puoliso Markus Ahlgrén on hieroja, joten fyysistä työtä tekevällä talliyrittäjällä on iltaisin apu lähellä.

”Laita siihen, että täällä on kaikki aina ihanaa ja niin lapset kuin aikuisetkin eheytyvät onnellisiksi.”

Ahlgrénin kommentti on sarkastinen. Elämäntapa, hevosyrittäminen, on vaativaa ja sitovaa. Omien ja hevostoiminnassa mukana olevien hevosten lisäksi tallilla on täysihoitopaikkoja varsoille ja siitoshevosille.

Ahlgrén myös opettaa varsoja ajoon ja ylipäätään elämää varten. Seitsemäntoista kaviokkaan päivittäinen hoito ja vastuu painavat.

”Olen ajatellut niin, että teen arjestani sen verran mukavaa, etten tarvitse lomia. Täältä on tavattoman hankala järjestää itsensä pois edes lyhyeksi aikaa. Aina on murhe, ovatko hevoset karanneet tai joku sairastunut.”

Hevosten karkailu on monivuotinen riesa, josta tallilla ollaan nyt päästy. Veera Ahlgrén on urakoinut satoja aitapaaluja maahan ja niihin pitävät sähköt. Yrittäjän hauisten koko on liki paikallisnähtävyys – ne on saatu tallitöillä. Työtä on valtavasti.

Hevosyrittämisen lisäksi Veera Ahlgrén kirjoittaa kolumneja ja lehtijuttuja sekä kirjoja. Nelisen vuotta sitten julkaistu Avioliittosimulaattori osoittautui niin hauskaksi ja vetäväksi, että kirjasta tehtiin monessa teatterissa yhä pyörivä näytelmä.

Tämän vuoden elokuussa ilmestyy romaani Ei muisteta pahalla. Se on erotarina, mutta silti melko humoristinen. Huumori onkin kirjailijan ominta tyyliä.

Kirjoja Ahlgrén kirjoittaa entisellä nimellään Veera Nieminen. ”Kirjoitan iltaisin tai silloin kun on rauhallinen vapaahetki. Pikemminkin siis öisin”, hän lisää.