100 vuotta täyttävä Maija Kitinoja asuu yksin: "Keitän ja siivoan itse"

Maija Kitinoja on asunut koko ikänsä Tervajoen juna-asema vieressä. Pian on 100-vuotisjuhlien aika. Kuva: Jouni Hirn

Kitinoja asuu yhä yksin synnyinkodissaan Tervajoen juna-aseman vieressä. Häntä ei hevin uskoisi satavuotiaaksi. Hän kattaa kahvipöydän tomerasti kuin kolmekymppinen.

”Eihän minusta tunnu ollenkaan siltä, että täytän sata. Pärjään vielä hyvin kotona. Keitän itselleni ja siivoan huoneet. Onneksi minulla on sydämellisiä naapureja, joilta saa tarvittaessa apua”, Maija Kitinoja sanoo.

Hiljattain Kitinoja kaatui kotinsa liukkailla rappusilla ja mursi jalkansa. Hän joutui kuukaudeksi hoivaosastolle.

”Ikävintä on, että en näe enää lukea. Minun täytyi perua lehtitilaukset. Kotiliesikin tuli tähän taloon vuodesta 1922 lähtien.”

Kitinojan elämään on mahtunut myös surua. Rakas Martta-sisko kuoli hiljattain 103-vuotiaana. Kitinojan yhdeksänlapsisesta suurperheestä on jäljellä enää Maija.

”Ikävä on kova. Soittelimme Martan kanssa päivittäin. Kun puhelut loppuivat, tuli todella kolkko olo. Tiedän, että surun jälkeen elämä tuntuu vieläkin paremmalta, mutta siitä on ensin selvittävä"

Kitinojan muisti yltää kevyesti 1920-luvulle. Hän kaipaa usein ikäistään juttukaveria, jonka kanssa saisi muistella vanhoja.

Maailma on muuttunut hurjasti hänen lapsuusvuosista. Tämänhetkisestä maailmanmenosta hän ei pidä.

"Saa oikein pelätä, että mitä seuraavaksi tapahtuu", hän puuskahtaa.

Kitinojan mukaan ihmiset olivat ennen auttavaisempia ja osasivat iloita pienistä asioista.

”Pula-aikoina meidän kauppaan tuli kangaspakka, josta piti riittää jokaiseen taloon. Asiakkaat olivat todella kiitollisia, kun saivat edes pienen kankaanpalan.”

Viisi vuotta sitten Maija sai ison kirjekuoren, jossa kerrottiin, että sodassa kadonneen Heikki-veljen tuntolevy on löytynyt Kannakselta. Vainajan henkilöllisyys varmistui veljeksi Maijan antamasta DNA-näytteestä.

Maija muistaa kuinka Heikki nousi junaan Tervajoen asemalla heinäkuussa vuonna 1944 vain 19-vuotiaana. Isosisko odotti pikkuveljen lupaamaa kirjettä rintamalta, mutta turhaan. 68 vuotta myöhemmin veli palasi kotiin pienessä valkoisessa arkussa.

Sankarivainaja haudattiin sukuhautaan juhlallisin menoin vuonna 2013. Maija totesi pitämässään puheessaan, että se oli surun ja ilon päivä.

Kitinoja toimi sodan aikana lottana. Lotta Svärd Säätiö valitsi hänet Vuoden Lotaksi 2015. Talvisodassa hän suoritti ilmavalvontaa Isonkyrön kirkon tornista. Vartiovuorot kestivät tuntikausia.

Sodan jälkeen lottapuvut määrättiin hävitettäväksi. Maija piilotti oman pukunsa vintin sahajauhoihin.

Vuonna 2014 hän asteli lottapuvussa Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Linnan juhlat olivat upea kokemus.

”Veljentytär oli minun henkilökohtaisena avustajana. Päätimme ottaa kaiken ilon irti. Kun toiset lähtivät jatkoille ja linna tyhjeni, me kiersimme ja katselimme paikkoja ajan kanssa.”

Kitinojan mukaan elämässä ovat auttaneet eteenpäin huumori, positiivinen asenne ja työnteko. Satavuotisjuhlat vietetään Kitinojan isossa kotitalossa, jossa hän on asunut syntymästään lähtien.

”Viime vuonna sanoin papille, että hän varaisi kalenterista ajan. Kyllä minä yhdet satavuotisjuhlat pidän, kun olen vielä näin hyvässä kunnossa”, Maija toimittaa topakkana.