Lintulahden vakioasukkaat Marjatta ja Jouko Lehtonen ovat luoneet vaununsa ympärille pienen ja idyllisen kotipihan.
Kuurankukkia ja camp-meininkiä
Kova talvi koettelee myös talviunilla uinuvia asuntovaunuja. Erkki Ahosen tehtäviin kuuluu lumenpudotus ja tarvittaessa vaunujen lämmittäminen.
Päiväpuhteiden lomassa on hyvä pistää syrjälleen. Annikki Ahosen vaunussa on tilava makuutila.
Eeva ja Jouko Ahonen täydensivät juomavesivarastoaan.
Terttu ja Veikko Kumavaara vuorottelevat asuntovaunun ja kodin välillä – molemmissa on puolensa.
Paljon on kierretty maita ja mantuja, kertovat pinssit.Talvisen tien kulkija hieraisee Konginkankaalla silmiään pari kertaa: paksun lumihattaran alla uinuu asuntovaunujen armeija. Ei kuitenkaan kesältä unohtuneita, sillä kuuraisten vaunujen sisällä elää talvikaravaanarien sitkeä heimo.
Konginkankaan Lintulahdessa paukkuu kipakka parinkymmenen asteen pakkanen, mutta joutsalaisten Veikko ja Terttu Kumavaaran matkailuvaunu on lämmin ja viihtyisä. Perheen emäntä kutoo villasukkaa ja isäntä naputtelee kannettavaa tietokonetta.
”Monet kyselevät usein, eikö vaunussa ole kylmä talvisin. Myös sitä ihmetellään, miten täällä saa aikansa kulumaan”, Terttu Kumavaara myhäilee.
Asuntovaunut eivät ole nykyisin mitä tahansa kopperoita. Uusimmissa malleissa on varusteena lattialämmitys ja ilmastointi sekä tietysti kaikki muut mahdolliset mukavuudet, mitä ihmisillä on kotonaankin.
Käyttäjien vaatimusten myötä valmistajat ovat ottaneet huomioon myös talvikäyttömahdollisuuden. Vaunu lämpiää kovallakin pakkasella asuttavaan kuntoon kahdessa tunnissa, joko sähköllä tai kaasulla.
”Kehitys on ollut huimaa. Aina keksitään jotain uutta, jotta karavaanarit vaihtaisivat uudempaan vuosimalliin. Mutta ei tämä silti mitään välineurheilua ole. Ei täällä kukaan leveile kalustollaan”, Veikko Kumavaara toteaa.
Harrastus ei kuitenkaan ole niin kallis kuin äkkiä luulisi. Veikko Kumavaara arvioi, että kelpokuntoisen käytetyn asuntovaunun saa noin 7 000–10 000 eurolla. Halutessaan vaunun voi myös vuokrata.
”Kannattaa olla varovainen, ettei jää koukkuun. Moni on vuokrannut ja mennyt sen jälkeen kauppaan ostamaan oman vaunun”, Kumavaara tietää.
Vankkumaton yhteishenki
Lintulahden karavaanialueen omistaa SF Caravan Keski-Suomi. Yhdistyksellä on toinenkin leirialue muutaman kymmenen kilometrin päässä Uuraisilla.
Hiljakkoin kaksikymmentä vuotta täyttänyt yhdistys pyörii talkoomeiningillä. Kaikki toiminnasta saatava tuotto sijoitetaan karavaanialueen ylläpitoon ja kehittämiseen.
Karavaanialuetta hoitaa viikoittain vaihtuva isäntä. Tällä kertaa vuorossa ovat Erkki ja Annikki Ahonen Muuramesta.
Isäntien tehtäviin kuuluu muun muassa järjestyksen valvonta, leirintämaksujen rahastaminen ja talviaikaan vaunujen lämmittäminen ja putsaaminen lumesta. Myös saunanlämmitys on isäntien kontolla.
Lintulahden alueella on kolme saunaa. Naisille ja miehille on omansa. Yksi on varattavissa määräajaksi perheen käyttöön.
”Täältä löytyy kovia löylymiehiä. Saunassa parannetaan maailmaa ja nauretaan selät kyyryssä. Kesäisin terassilla laitetaan asiat kuntoon. Jo pelkkä saunan uunin sytyttäminen on monelle kaupunkilaiselle suuri elämys”, toteaa Erkki Ahonen latoessaan halkoja saunanpesään.
Koko alue on talkootyönä rakennettu. Jäsenien joukossa on ammattilaisia rakennusmestareista sähkö- ja putkimiehiin, joten joka tehtävään löytyy alan ammattilainen. Tällä hetkellä remontin alla on naisten sauna.
Kaikkien kavereita
Karavaaniharrastus on sosiaalista toimintaa. Asioita suunnitellaan ja tehdään yhdessä. Kurkistus Lintulahden verkkosivuille kertoo, että alueella järjestetään vuosittain kymmenkunta tapahtumaa, kuten suuren suosion saavuttaneet Muikku-treffit.
”Ohjelmaa on kaikenikäisille, koska täällä käy ihmisiä lapsista vanhuksiin. Myös jouluisin täällä on ollut väkeä parhaimmillaan kolmisenkymmentä henkeä. Kerran pukki kävi näyttäytymässä naisten saunassa”, Terttu Kumavaara naurahtaa.
Samuli Edelmann on laulanut, että karavaanari on kaikkien kaveri. Veikko Kumavaara muistuttaa, että kuppikuntia syntyy myös vaunuväen keskuudessa ihan kuin missä tahansa muussakin yhteisössä.
”Harva porukka kuitenkaan puhaltaa niin kovaa yhteen hiileen kuin me. Enkä muista, että täällä olisi koskaan ollut minkäänlaisia järjestyshäiriöitä, vaikka koolla on ollut satamäärin ihmisiä”, hän korostaa.
”Kaikkien kanssa ollaan kavereita, mutta sitten on löytynyt muutama oikea sydänystävä, joiden kanssa pidetään jatkuvasti yhteyttä”, vaimo vieressä lisää.
Tittelit joutavat jonkkaan
Karavaanariyhteisöllä on omat käyttäytymiskoodinsa ja toimintatapansa. Kirjoittamaton sääntö on, että toisten vaunuihin ei mennä kutsumatta. Eikä sillä, oletko toimitusjohtaja vai duunari, ole mitään merkitystä sosiaalisten reissaajien keskuudessa.
”Kun vaunut ajetaan vierekkäin, kaikki ovat samalla viivalla. Täällä ei myöskään puhuta työasioista ja politiikasta”, Veikko Kumavaara kehuu.
Suomalaisen mökkikansan kuulee usein ihmettelevän, mitä järkeä on ahtautua ahtaaseen vaunuun ja hinata sitä perässään, kun samalla voisi rentoutua oman mökin laiturilla.
”Meistäkin monella on mökki. Monesti on käynyt niin, että joku on laittanut mökkinsä kesäkuntoon ja tullut sen jälkeen tänne lepäämään. Ehkä koko touhun juju kiteytyy vitsiin, jossa pikkupoika toteaa kaverilleen, että meidän isi on karavaanari. Toinen katselee vähän aikaa ja sanoo, että ei meidänkään isä ihan normaali ole”, Erkki Ahonen vitsailee.
Karavaaniharrastus vaatii yhteen hiileen puhaltamista myös perheen sisällä. Erkki Ahonen toteaakin, että pesunkestävä karavaanimies valitsee eukkonsa sillä silmällä.
”Kyllä molempien on tykättävä tästä touhusta ihan aidosti. Ei tästä muuten tulisi mitään, sillä reissuun lähdettäessä ja perille saavuttaessa kummallakin on omat tehtävänsä. Lasten kanssa reissatessa riitti enemmän haasteita, kun vaatetta ja tavaraa oli tuplamäärä. Vaikka tiukkaa teki, hyvin tänne mahduttiin. Jos ei muuten, niin pystytimme teltan vaunun vierelle”, Erkki Ahonen muistelee.
Vain keinutuolia kaipaa
Tammikuisena lauantaina leirialueella on lämpimänä kymmenen vaunua. Niistä vain yhdessä asutaan vakituisesti. Vakioasukkaat, Jouko ja Marjatta Lehtonen, muuttivat pysyvästi Lintulahteen puolitoista vuotta sitten isännän jouduttua sairaseläkkeelle.
Lehtoset hankkiutuivat eroon Jyväskylän vuokra-asunnosta, huonekaluista ja oikeastaan kaikesta mikä ei mahdu vaunuun. Pieni määrä sesonkitavaraa on varastoituna läheiselle koululle.
”Nauroin joulun aikaan, että yleensä huusholleihin hommataan jouluksi uudet huonekalut. Että pitäisiköhän meidänkin lähteä ostoksille”, Marjatta Lehtonen vitsailee.
Pariskunnan mielestä elämä asuntovaunussa on vapaampaa kuin kerrostalossa ja naapuritkin tulevat tutummaksi. Neljäntoista neliön kotiin mahtuu heidän mielestään kaikki tarpeellinen.
”Aluksi tuntui oudolta, kun sunnuntaisin muut lähtivät ja itse ei tarvinnutkaan lähteä kotiin. En ole katunut tätä ratkaisua. Kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että pitäisi päästä asumaan oikeaan taloon”, Jouko Lehtonen vakuuttaa.
Kokovuotinen asuminen vaunussa on Suomessa melko harvinaista, eivätkä kunnat yleensä katso suopeasti vuodesta toiseen -vaunuilijaa. Lehtosetkin asuvat Lintulahden leirialueella poikkeusluvalla, koska he toimivat samalla paikan epävirallisina talonmiehinä.
”Ei meillä ole valittamista. Lapsenlapsetkin tykkäävät käydä kirmaamassa täällä maaseudulla. Minä en kaipaa muuta kuin keinutuoliani, jonka jouduin myymään naapurille halvalla”, Marjatta Lehtonen sanoo.
Nostalgian havinaa
Asuntovaunuihin kohdistuu yleisesti ennakkoluuloja ja yleistyksiä. Karavaanarien näkemyksen mukaan ne johtuvat pitkälti tietämättömyydestä asuntovaunuja ja koko harrastusta kohtaan.
”Eräs oli mies päivitellyt, että sama kuin menisi kaljakorin kanssa ulkohuussiin. Mutta kun hän oli nähnyt vaunun sisältä, oli ääni muuttunut kellossa”, Veikko Kumavaara kertoo.
Karavaanareita tituleerataan teiden tukoiksi, joka johtuu vaunuyhdistelmän 80 km/h nopeusrajoituksesta. He itse kokevat olevansa kohteliaita ja luotettavia tielläliikkujia. Toki mukaan mahtuu keltanokkia.
Kalusto ja maanteiden kunto ovat kuitenkin kehittyneet huimasti takavuosista, jolloin ”soliferien” perässä vaelsi maanteillä pitkä ja kitkerä autojono.
Kun kuuntelee pitkän linjan karavaanareiden juttuja, voi todeta, että takavuosina vaunuharrastus oli jonkin sortin extremeä. Moni muistelee 70–80-luvun vaunujen olleen huteria, melko turvattomia ja kylmiä.
”Vaikka kuinka lämmitti, kylmä puski seinistä läpi”, Erkki Ahonen kuvaa.
”Sähköjohdoissa oli kaikenmaailman viritelmiä eivätkä kaasuvuodotkaan olleet harvinaisia. Nykyisten määräysten mukaan kaasulaitteet on tarkistettava vuosittain valtuutetun huoltoliikkeen toimesta”, Veikko Kumavaara tähdentää.
”Muistan myös kuinka Volvon jousien väliin laitettiin jääkiekkoja, jotta jousitus saatiin jäykemmäksi. Sen jälkeen vaunun keula kulki kenossa kuin jäniskoiran naama”, Erkki Ahonen naureskelee päätään pudistellen.
Moni menneen ajan vaunumalli aiheuttaa nostalgian väreitä karavaaniystävien keskuudessa.
”Matkaaja 460 -merkkinen vaunu alkoi heilua perässä heti kun vauhti nousi yli seitsemänkympin. Eipä ihme, että sitä alettiin kutsua vatkaajaksi. Ennen myös vaunussa olleet tavarat vaihtoivat paikkaansa ajon aikana. Nykyisin järjestystä muuttavat enää kaapissa olevat muoviset juoma- ja viinilasit”, Erkki Ahonen naurahtaa.
Keidas kiireen keskellä
Päivä alkaa painua mailleen, kun hirsisen huoltorakennuksen ovesta astuu sisään yhdistyksen tuore puheenjohtaja Jouko Ahonen vaimonsa Eevan kanssa.
Paperiliiton puheenjohtajana toimivalle Jouko Ahoselle karavaaniharrastus on selkeä irtiotto arjen kiireistä. Paljon ulkomaillakin reissaavaa Ahosta ei haittaa, vaikka vaunulle tulee edestakaista matkaa kotoa Helsingistä lähes 700 kilometriä. Ja vaikka viikonlopppuisin vaunulla ehtisi olla vain yhden päivän.
”Heti rattiin päästyä tulee sellainen olo, että on lomalla”, Jouko Ahonen myhäilee.
Sitten Ahonen kurkkaa kelloaan ja toteaa, että eikös näihin aikoihin lauantaisin pitäisi käydä lähteellä. Se tarkoittaa lintulahtelaisten kielellä tuopillista läheisellä holtoasemalla.
”Ehkei me nyt jakseta, mennään ensi kerralla”, miehet luovuttavat pienen pohdinnan jälkeen.
”Tätä tämä meidän homma pohjimmiltaan on: yhdessä tekemistä”, Erkki Ahonen tiivistää vaikka oluet jäivät tällä kertaa ottamatta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
