Kappeli kukkulalla

Jouko Lehtinen yllättyi kappelinsa suosiosta. Hän ei pahastuisi, jos joululauluja käytäisiin laulamassa porukalla. Jouni Hirn 

Laihialainen Jouko Lehtinen osti muutama vuosi sitten huutokaupasta ison läjän puutavaraa. Miettiessään lautojen käyttötarkoitusta hän muisti naapurikylän miehen, joka oli puhunut oman kappelin rakentamisesta.

Lehtinen, 68, päätti ryhtyä tuumasta toimeen. Sopiva paikka löytyi omilta mailta Tyllyjoen kylältä.

Tyllyjoen kappeli syntyi talkootyönä ja sen rakentamisessa käytettiin paljon lahjoitettua ja kierrätettyä materiaalia.

Vuoden kestänyt rakennusurakka oli haastava. Rakennuspaikka sijaitsi kivikkoisen kalliokummun päällä. Sähköä ei tullut ja kaikki piti tehdä käsin.

”Kun kiinnitimme kattotuoleja heiluvien tikkaiden varassa, oli tulla sitomattomat housuun”, Jouko Lehtinen muistelee nauraen.

Kappeli sijaitsee peninkulman päässä Laihian keskustasta ja kaukana valtatiestä. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta kävijöitä on riittänyt: Neljässä vuodessa vieraskirjaan on raapustettu yli 5 000 nimeä.

”Ehkä ihmiset ovat nähneet tarpeeksi tavallisia kirkkoja. Nyt heitä kiinnostavat tällaiset erikoisemmat paikat”, Lehtinen tuumii.

Kappelia koristaa paikallisen kirvesmiehen Aarne Långin tekemä alttaritaulu. Järeä saarnatuoli on veistetty yhdestä haapapuusta.

Yksityishenkilöt ovat lahjoittaneet kappeliin ehtoollispikareita, virsikirjoja sekä vitriinissä olevan 1700-luvulta peräisin olevan raamatun.

Kappeli on ekumeeninen eli avoin kaikille uskontokunnille. 30 henkeä vetävässä salissa on järjestetty pienimuotoisia kirkollisia toimituksia kuten kaste- ja vihkitilaisuuksia.

”Kun körtit viettivät täällä hengellisiä juhliaan, sali täyttyi kolmeen kertaan. Osan oli odotettava pihalla vuoroaan. Jokaisesta tilaisuudesta on tullut tunne, että tätä ei tehnyt turhaan.”

Kappelihanke kuvastaa Lehtisen elämänkatsomusta. Hän toteuttaa uskoa omalla tavallaan.

”Minulla on isävainaan tavoin suorat piuhat yläkertaan. Koen raamatun siten, että ihmisten on tehtävä hyvää toisilleen. Uskoni ei perustu siihen, monestiko käyn jumalanpalveluksessa, vaan kuinka hyvä olen lähimmäisilleni.”

Miltei joka aamu Lehtinen hurauttaa autollaan kappeliin mietiskelemään. Samalla hän tarkastaa, että paikat ovat kunnossa.

”Kaikki ovat tervetulleita ja täällä saa käydä vaikka laulamassa.”