Alppimaa sulkee rajojaan

Täytyy tunnustaa. Viime viikolla en tiennyt, että EU:n ja Sveitsin välillä edes on sopimus ihmisten vapaasta liikkuvuudesta.

Tiesin kyllä, että Sveitsiin matkustettaessa ei kysytä passia, paitsi junassa.

Passintarkastukset ja vapaa liikkuvuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Schengen-maiden välillä rajatarkastukset on poistettu kiinteillä rajanylityspaikoilla, ei siis esimerkiksi junissa.

Passivapaus perustuu vuonna 1995 voimaan astuneeseen Schengenin sopimukseen, joka sittemmin on liitetty osaksi EU-lainsäädäntöä.

Ihmisten vapaa liikkuvuus taas tarkoittaa EU-maiden kansalaisten oikeutta asua ja työskennellä toisessa jäsenvaltiossa. Vapaa liikkuvuus koskee siis yhtä lailla Schengen-alueen ulkopuolisia maita kuten Britanniaa.

Ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus perustuu perustuu Rooman sopimukseen ja on ollut voimassa EU-maiden välillä vuodesta 1958 lähtien.

Sveitsissä viikonloppuna järjestetty kansanäänestys on herättänyt kovasti tunteita. Sveitsiläisten päätöstä rajoittaa EU-kansalaisten muuttamista maahan, on pidetty iskuna unionin perusteita vastaan.

Sitä se olisi, jos EU:hun kuuluva maa tekisi vastaavan päätöksen.

Sveitsi ei kuitenkaan ole EU-maa, eivätkä sen päätökset horjuta EU:n perusteita sen enempää kuin Singaporen tai Botswanan päätökset.

EU:n ja Sveitsin välillä on satojen valtiosopimusten viidakko. Monessa suhteessa Sveitsi on "melkein EU-maa". 1999 solmittu sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta on käytännöllisesti katsottuna ollut järkevä.

Esimerkiksi Baselin tai Geneven työssäkäyntialue ulottuu useamman naapurimaan alueelle.

Jos Sveitsi irtisanoo henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan osion, nousevat pöydälle kuitenkin myös sopimusten muut osat.

Alppimaan pankit ovat perinteisesti imeneet hämärää rahaa ympäri Eurooppaa. Syy sveitsiläisten tilien suosioon on ollut äärimmäisen tiukka pankkisalaisuus. Ulkomaisen työntekijöiden lisäksi Sveitsi houkuttelee veroja pakoon pötkiviä miljonäärejä.

EU:n soisi ottavan nämäkin asiat puheeksi, kun sopimuksia neuvotellaan uusiksi.

Sveitsin kansanäänestys ei mullista maailmaa eikä EU:ta, mutta se herättää tunteita, koska maahanmuutto on kuuma aihe kaikkialla.

Toisille se on uhka, toisille mahdollisuus.

On helppo kuvitella, että koulutetulle suomalaisnuorelle oikeus asua ja työskennellä toisessa EU-maassa on suuri mahdollisuus.

Sitä se on myös Espanjan aurinkoon haikailevalle eläkeläiselle tai Saksan markkinoille kurkottavalle pienyritykselle.

Maatalous- ja puutarhayritykset taas ovat riippuvaisia muista EU-maista muuttavista työntekijöistä.

Muuttaminen toiseen maahan on EU:sta huolimatta vaikeaa ja byrokraattista. Monilla ei ole siihen halua tai mahdollisuutta.

Joillakin aloilla työpaikoista joutuu kilpailemaan pienempään palkkaan tottuneen maahanmuuttajan kanssa.

Työvoiman vapaa liikkuvuus lisää talouden kasvua kun työ ja tekijät kohtaavat paremmin.

Edut ja haitat jakaantuvat kuitenkin epätasaisesti. Siksi vastustus on ymmärrettävää.

Euroopassa moni valtionraja kulkee kirjaimellisesti keskellä kylää. Näin on myös Sveitsin rajoilla.

Onko järkeä pystyttää uusia rajoja paikkoihin, joissa ihmiset ovat kulkeneet edestakaisin jo vuosisatoja.

Tätä sveitsiläiset joutuvat nyt pohtimaan.