Maalainen ja työläinen arvossaan

Mitä jäi käteen presidentinvaalien ensimmäiseltä kierrokselta? Ennen kaikkea tietysti kaksi ehdokasta loppukilpailuun. Lisäksi kaikkien ehdokkaiden kampanjat ja hieno vaalityö jättävät jälkensä suomalaiseen politiikkaan.

Ylivoimainen suosikki Sauli Niinistö (kok.) lunasti jatkopaikkansa odotetusti. Hänen osaltaan varsinainen kampanja alkoi vasta sunnuntai-iltana.

Pekka Haavisto (vihr.) vastasi vaalien suurimmasta jytkystä. Taitava ja aitoon suvaitsevaisuuteen pystyvä ehdokas voitti monet ennakkoluulot – vihreys ei koitunut kohtaloksi, ääniä tuli yli tuplasti puoluekannatukseen verrattuna.

Niinistö on pedannut toista kierrosta ottamalla suosikkina kiltisti vastaan kilpailijoiden arvostelun. On ollut viisas strategia olla suututtamatta ketään. Satoa kertynee toisella kierroksella.

Samaan tapaan on toiminut myös Pekka Haavisto – jopa korostetusti. Kun julkisuus löi ja potki perussahuri Hakkaraista, Haavisto meni kyläilemään. Haavisto uskalsi myös tuomita eläintilojen salakuvaajat.

Haaviston puolue vihreät on sen sijaan tehnyt ehdokkaansa eteen huonoa vaalityötä. Vihreät leimasi perussuomalaiset päävastustajakseen jo eduskuntavaaleissa. Haavistolla kova työ kerätä ääniä omien joukkojen nimeämästä vihollisleiristä.

Hyvin ratkaisevaa Haaviston kannalta on myös se, voiko hän kaapata keskustan Paavo Väyryseltä vapautuneita ääniä. Jälleen kerran cityvihreiden vanhat ja yhä jatkuvat synnit ovat pahana rasitteena.

Toinen kierros on kuitenkin uusi vaali. Niinistönkin on oltava hereillä ja muistettava, että Haavisto ylsi jo kertaalleen jättiyllätykseen.

Palataan vielä ensimmäiseen kierrokseen. Mitä oppia rannalle jääneet puolueineen saivat?

SDP:ssä ei ole kivaa. Paavo Lipponen tunnustetaan yleisesti valtiomieheksi, mutta demareiden joukossa omaa ehdokasta ei saatu puskettua edes lähelle jatkopaikkaa. Harvoin näin ansioitunutta poliitikkoa yhtä pahasti nöyryytetään.

SDP:ssä kyseltiin jo niin sanotun kampanjan aikana puoluesihteeri Mikael Jungnerin tekemisten perään. Puoluesihteeri roikkui sosiaalisessa mediassa, kun demareiden peruskannattajat olivat kovan työpäivän jälkeen ruokakaupan kassajonossa. Maailmat eivät kohdanneet.

Jungner (arvatenkin) ilmoittaa tänään keskiviikkona erostaan. Ei siksi, että Lipposen huono menestys olisi hänen syytään, vaan siksi, että valtakunnallisen puolueen puoluesihteerin pesti on Helsingissä viihtyvälle jupille paskaduuni. Pitäisi jaksaa tavata tavallista kansaa tavallisilla työväentaloilla. Hyväksi syyksi erolle Lipposen huono menestys toki kelpaa, ja saa siitä hieman vastuunkantajan mainettakin.

Myös keskusta saa oppia tuloksesta. Väyrynen teki ihmeen, johon ei puolueessa tainut kukaan muu ainakaan aluksi uskoa. Kunniapuheenjohtaja muistutti puolueelleen, mitä poliittinen kampanjointi on. Se tehdään kansan parissa, eikä omaan mukavuuteen saa olla liiaksi mieltynyt.

Väyrysen kolmas sija on voitto Väyrysen itsensä lisäksi hänen puolueelleen. Keskustan kannalta on ratkaisevaa, kuinka se kestää yllättävän menestyksen. Lisäksi puolueessa pitäisi ehkä tutkia Väyrysen kampanja tarkasti.

Timo Soinille (ps.) vaalit olivat pakkopullaa. Vaalitilaisuuksista ei Suomen kartalle montaa pistettä kertynyt. Soini kesti vaalitenteissä Lipposen ja RKP:n Eva Biaudetin jatkuvan kivityksen, mutta tulos jäi kauaksi jytkystä. Jää nähtäväksi, heijastuuko perussuomalaisten puolitehoinen kampanja syksyn kunnallisvaaleihin.

Vaalimenestyjiin kuului myös kristillisdemokraattien Sari Essayah . Vaalituloksessa se ei näkynyt, mutta ehdokas päti tenteissä osaamisellaan ja keräsi toistuvasti kehut kommentaattoreilta. Pääomaa kertyi tuleviin koitoksiin rutkasti.

Paavo Arhinmäen (vas.) ja Paavo Lipposen keräämät vasemmistoäänet jäivät 12,2, prosenttiin. Jos ehdokkaiden kannatuksesta voi yhtään päätellä puolueiden kannatusta, Vanhasen porvarihallituksen suosio nousi jo yli 75 prosentin.

Ja takaisin toiseen kierrokseen: Nyt alkaa maalaisten ja työläisten kosiskelu. Kyse on ohimenevästä ilmiöstä, joten siitä kannattaa pari viikkoa nauttia.