Supersatoisa aronia poimitaan usein aivan väärään aikaan: "Sama kuin menisi syömään vihreitä mustikoita"

Seija Halme soisi, että suomalaiset löytäisivät supermarja aronian ulkomailta tuotujen gojimarjojen sijaan. Kuva: Rami Marjamäki

Mielipide

12.9.202017:45

Kolumni

Riitta Mustonen

Voiko olla ihanampaa marjaa kuin aronia? Seija Halmeen mielestä ei voi. Niinpä häntä harmittaa hirveästi, että ihmiset eivät ymmärrä poimia aronioita tai jos poimivat, niin keräävät ne liian aikaisin, jolloin marjat ovat karvaita.

”On järkyttävää, että aroniasta kirjoitetaan aivan puuta heinää, ja neuvotaan esimerkiksi panemaan sekaan jotain toista marjaa tai hedelmää. Jos aroniat poimitaan elo-syyskuussa, ne ovat aivan raakoja, vaikka ovatkin jo mustia. Sama kuin menisi syömään vihreitä mustikoita.”

Lokakuun ruskassa Halmeen aroniaviljelmä Juupajoella loistaa punaisena peltona, josta lähempää tarkasteltuna erottuvat maahan asti painuvat oksat ja niissä mustat helmet, pulleat aroniamarjat.

Ruskasta punottavat aroniapensaat ovat komea näky ilmastakin katsottuna. Kuva: Rami Marjamäki

Jussi Halme sai kuulla aroniasta tuttavaltaan, joka hehkutti sitä tulevaisuuden marjana, vitamiinipommina, joka ajaa jopa tyrnin ohi. ”Ja onhan se paljon helpompi poimia kuin tyrni. Ämpäri täyttyy puolessa tunnissa”, Jussi Halme huomauttaa.

Mies hommasi taimitarhalta 2 400 aronian tainta ja istutti ne rantaan viettävälle pellolle. Neljän vuoden kuluttua pensaat alkoivat tuottaa satoa, jota tulee parhaimmillaan 30–40 kiloa pensasta kohti. Eli yhteensä sellaiset 7–10 tonnia.

Mihin niiden kanssa oikein joutuu?

”Pohjoisesta tulee musta armeija ja korjaa sadon viikossa”, Jussi Halme virnistää. Eli toisin sanoen viime vuosina suurin osa Halmeen aroniasadosta on jäänyt korjaamatta ja päätyy lintujen ruuaksi.

Halmeen talo on toiminut aikoinaan orpokotina, kesäsiirtolana ja kunnalliskotina. Jussi Halme osti talon 1990-luvulla, kun se oli jäänyt tyhjilleen rapistumaan. Kuva: Rami Marjamäki

Henkireikä, sen niminen on Jussi ja Seija Halmeen kotitila. Jussi osti sen vuonna 1990. Paikka oli alun perin rakennettu punaisten orpolasten kodiksi ja toiminut sittemmin muun muassa Helsingin kaupungin lasten kesäsiirtolana.

Kaupanteon ehtona oli, että tilalla piti harjoittaa yritystoimintaa. Jussi Halme on kunnostanut rakennukset ja järjesti alkuun kalastusmatkailua istuta ja ongi -periaatteella. Nyttemmin talossa majoittuvat erilaiset kurssit ja tilausryhmät.

Jussi on kotoisin Tampereelta, mutta oli haaveillut aina luonnonmukaisesta maalla asumisesta. Hän asennutti taloon maalämmön ja muutama vuosi sitten aurinkopaneelit, joilla tuotetaan sähkö maalämpöpumpulle. Alun perin 5,5 hehtaarin tontin ympäriltä hän on ostanut maata niin, että tila on nyt 12,5 hehtaaria. Pelloilla hän viljelee luomuna mustamarja-aronian lisäksi musta- ja punaherukkaa ja vadelmaa.

Kaikki marjat poimitaan käsin, sillä luomupellolle ei voi tuoda konetta. ”Siinä on vaarana, että vuokrakoneen mukana tulee joku tauti tai myrkyllä tuhottava hyönteinen, eikä me voida käyttää mitään myrkkyjä”, Jussi Halme perustelee.

Tautien hävittämiseksi leikkuujätteet poltetaan kahdesti vuodessa.

Lisäksi Jussi on rakentanut neljä vuokramökkiä rantasaunoineen seuraavan järven taakse.

Aroniamarjat ovat kiiltävän mustaa superfoodia ja helppoja kerätä. Kuva: Rami Marjamäki

Seijan Jussi Halme tapasi 2000-luvun alussa Tampereen Tullinaukiolla, missä Seija oli lounastamassa. ”Siitä se lähti. Jussi sanoi, että se näkee aina punaista, kun se näkee mut. Kun mulla on aina punaista päällä”, Seija nauraa.

Satakunnan Kansan sinkkutoimittajasta ja kaupunkilaispiipertäjästä tuli muutaman vuoden seurustelun jälkeen marjatilan emäntä Juupajoen Hirvijärven kylälle. Seija meni jopa maatalousoppilaitokseen ja suoritti mehiläistarhaajan ammattitutkinnon.

”Porissa olin vaan töissä. Elämä oli yhtä työntekoa. Täällä rupesin seuraamaan luontoa ihan eri tavalla.”

Seijalla on vähän toistakymmentä mehiläispesää, jotka tuottavat hunajaa ja muita mehiläistuotteita.

Halmeet työllistävät kesäisin marjanpoimijoita, jotka tulevat nykyisin Ukrainasta. Poimijat lähtevät kuitenkin pois juuri silloin, kun aronioiden poiminta on vasta alkamassa. Niinpä Halmeet ovat yrittäneet myydä aroniaa itsepoimintana, euron kilo.

”Että saataisiin ihmiset oppimaan aroniaan. Ei tarvitsisi ostaa mitään goji-marjoja, kun nämä ovat paljon parempia. Ruotsissa aroniaa myydään kuivattuna snackina, niin kuin rusinoita”, Seija Halme tietää.

Pensaat notkuvat marjoja, joita pariskunnan koira Pinko hamuaa ahkerasti. Juuri muut eivät niistä välitä, Seijaa ja Jussia lukuun ottamatta.

”Ongelma on, että ihmisten pakastimet ovat lokakuussa jo täynnä muita marjoja. Eikä poimijoita saa, kun opiskelijat ovat koulussa ja työttömien ei kannata katkaista pariksi viikoksi putkeaan”, Jussi Halme harmittelee.

Taannoin Halmeet olisivat palkanneet thaipoimijoita pellolleen, mutta se ei onnistunut, koska näillä oli viisumeissa lupa metsämarjojen poimintaan. Peltomarjoja ei siis voinut tulla keräämään.

Poimijoiden lisäksi marjojen markkinointi on myös haaste. Aroniaa on mennyt Ahlmannin maatalousoppilaitokselle, yhdelle torimyyjälle, siiderifirmaan ja tamperelaiseen ravintolaan, mutta siihen se on melkein jäänyt. Mikä on sääli, sillä Seija Halmeen aroniasta valmistamat herkut maistuvat upeilta.

”Onhan tämä ihmemarja. Olen allerginen puolukalle ja karpalolle, mutta aroniaa voin hyvin syödä. Teen siitä myös ketsuppia, siitä nuoret tykkäävät.”

”Ainoa haittapuoli on, että jos aroniaa tipahtaa liinalle, tahra ei lähde pesussa pois.”