IPCC:ltä puuttuu perusymmärrys pelloista

Maapallon peltoala ja metsäala ovat yhtä suuret eli viisi miljardia hehtaaria. IPCC keskittyy kuitenkin vain metsiin. Peltojen hiilipäästöistä se ei puhu mitään, eikä se esitä asiasta ensimmäistäkään lukua, turvemaita lukuun ottamatta.

Ykkösaamussa 9.8. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen ei pitänyt mineraalipeltojen päästöjä merkittävinä ja väitti, että ”yksivuotiset kasvit eivät sitä työtä (hiilen sitomista peltoon) tee”. Molemmat väitteet ovat kaukana todellisuudesta.

Maan humuksen muodostus – ja samalla hiilen sidonta – alkaa kasvien kasvulla. Kasvit luovuttavat juurten kautta peltoon yhteyttämistuotteistaan päivittäin 30–50 prosenttia.

Prosessi käynnistää ja yllä­pitää maan pieneliötoimintaa, joka rakentaa humuksen. Humus sisältää aina 58 prosenttia hiiltä.

Yksivuotinen persianapila voi sitoa typpeä 300 kg/ha ja tuottaa humuksen raaka-aineeksi kasvi- ja juurimassaa yhteensä yli 10 tn/ha, auringonkukka vastaavasti 30 tn/ha sekä lisäksi juurieritteet maahan.

Maa ei tee eroa yksi- ja monivuotisten kasvien välillä. Ilmastotieteilijöiltä nämä perustiedot näyttävät puuttuvan.

Tutkija Raimo Erviön seurantatutkimus 1960–91 selvitti 12 maatalouden koeasemalla mineraalipeltojen humuskatoa. Se oli keskimäärin 26 prosenttia. Peltojen humuspitoisuus on puolittunut kuudesta prosentista kolmeen. Se tarkoittaa, että hiiltä on poistunut pelloista lähes 40 tn/ha. Nyt hiilikato on 300–400 kg/ha/v.

Yhdysvaltojen ympäristöviraston CDIAC arvioi humuskadoksi maailmanlaajuisesti 20–23 prosenttia. Se tarkoittaa, että pelloista on purkautunut hiiltä ilmaan ainakin 50 gigatonnia, todennäköisesti yli kaksin­kertainen määrä.

Amerikan preerian ja Länsi- Aasian arojen yli metriset humuskerrokset ovat kadonneet miljoonapäisten biisoni- ja antilooppilaumojen hävittämisen seurauksena.

Myös mustan mullan alueella humuskato on samaa luokkaa. Hiilihäviö on suunnaton, mutta IPCC ei näytä tietävän asiasta mitään.

IPCC:n heikko tietämys näkyy myös sen punaisen lihan syöntisuosituksissa. Se ei tee mitään eroa eri tuotantotapojen suhteen. Tehotuotetun lihan kohdalla vähentämissuositus on paikallaan. Luomunaudan tilanne on toinen, koska tuotanto­prosessi sitoo hiiltä enemmän kuin lehmien metaanipäästöt ovat.

Iris ja Tuomas Mattilan luomu­tila on hyvän luomuviljelyn avulla sitonut kymmenen vuoden aikana hiiltä 800 kg/ha/v. Keski-Euroopassa on päästy yli 2000:een kg/ha/v. Päästöt ovat samalla loppuneet.

Se kertoo, millainen potentiaali maataloudessa on ilmaston­muutoksen torjunnassa ja ilmastokäänteen teossa.

Sen sijaan, että IPCC suosittelisi siirtymistä luomuviljelyyn, se vaatii lisää sähköautoja. Näin IPCC ohjaa kehitystä huonoon suuntaan.