Keskeneräinen demokratia

Tämän lehden pääkirjoituksessa (11.10.) otaksuttiin suomalaisten elävän maailman parhaassa demokratiassa sekä Suomen lehdistön kuuluvan maailman vapaimpiin.

Valitettavasti demokratiakehitys on vielä pahasti kesken, eikä kuulutettu ”vapaa ja moniarvoinen keskustelukaan” juuri siedä edustamaani näkökulmaa.

Suomen suurruhtinaskunta oli sääty-yhteiskunta. Vaalijärjestelmä oli timokraattinen. Äänioikeutetuilla oli ääniä varallisuutensa mukaan, mutta varattomilta äänioikeus puuttui.

Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa siirryttiin valtiollisissa vaaleissa timokratiasta demokratiaan eli yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Kunnallisvaaleissa demokratia toteutui vasta vuoden 1920 vaaleissa.

Talouselämä sen sijaan elää yhä säätyaikaa. Osakeyhtiöissä vallitsee timokratia. Osakkaiden äänimäärä muodostuu osakkeiden määrän mukaan. Tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuva kapitalistinen tuotantotapa on siten hallintomuodoltaan autoritaarinen. Valta on vain harvoilla. Työntekijöillä ei ole äänioikeutta, kuten ei ollut sääty-yhteiskunnassakaan.

Länsimainen demokratia on siis järjestelmä, jossa poliittisella demokratialla ylläpidetään epädemokraattista talouselämää. Tällainen porvarillisen hegemonian varassa toimiva demokratia ei ole kovin kestävä.

Maailmalta on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka vasemmiston päästyä vapaissa vaaleissa valtaan ja ryhdyttyä demokratisoimaan talouselämää omistava luokka on kutsunut kenraalit apuun. On päädytty sotilasdiktatuuriin.

Kapitalistisen talousjärjestelmän kannalta sotilasdiktatuuri onkin ihanteellinen valtiomuoto. Armeija pitää työntekijät kurissa, ja omistajat voivat keskittyä omaisuutensa kartuttamiseen.

Länsimainen demokratia on lumedemokratiaa – kulissi ahneille luoda omaisuuksia. Termit ”vapaus” ja ”demokratia” kuulostavatkin siten kapitalismin kannattajien suusta kuultuina kovin ulkokultaisilta.