Monitaiteilija Tapio
Helsingin Tavastian takahuone tuli Tapio Liinojalle tutuksi jo 80-luvulla Lapinlahden Linnut -yhtyeen keikoilla. ”Meno oli villiä siihen aikaan”, hän muistelee. Kuva: jaana kankaanpääTapio Liinojan kolme vuosikymmentä kestänyt ura taiteilijana on pitänyt sisällään monenlaista. Maalaisjuuriaan hän ei ole unohtanut koskaan.
Tapio Liinoja, 58, muisti hiljattain, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun hän sai ensimmäisen liksan taiteilijantyöstä näytellessään Kom-teatterissa vuonna 1982.
Suuren yleisön tietoisuuteen Liinoja on noussut Lapinlahden Linnut -yhtyeessä ja näyttelemällä kymmenissä elokuvissa ja televisiosarjoissa.
Uran merkkipaaluihin kuuluu myös novellien ja lastenkirjan kirjoittaminen. Liinoja aikoo tasapainoilla jatkossakin kaikilla osa-alueilla.
”Keskeinen päämääräni on aina ollut tehdä sitä mitä itse haluan. Sen vuoksi olen ollut vapaana taiteilijana jo 25 vuotta”, Liinoja sanoo.
Liinoja rikkoo mielellään rajoja. Viime kesänä hän kilpaili Tangomarkkinoilla. Konkarin tangokisavierailusta nousi poru, vaikka Liinoja on laulanut koko ikänsä ja esiintynyt tanssikeikoillakin.
”Minuun suhtauduttiin vähän kuin vanhaan muurariin, joka ryhtyy kirvesmieheksi. Mutta mielenkiintoinen retki se oli ja toi uudelle levylle myös yhden laulun.”
Maestron pitkää uraa juhlistaa marraskuussa ilmestynyt Tumma yö -albumi. Levy sisältää versioita 60–70-luvun iskelmistä. Tumma yö syntyi yhteistyössä Varjokuva-tanssiorkesterin ja kitaristi Vesa Anttilan kanssa. Sen tunteikas ja harmoninen musiikki kuljettaa kuulijansa vuosikymmenten taa.
Liinoja syntyi ja varttui Vampulassa metsäteknikkoisän ja opettajaäidin lapsena. Liinoja muistelee lämmöllä lapsuuttaan ja satakuntalaista pikkukylää.
Liinoja on tallentanut 70-luvun nuoruusmuistojaan kahdelle Vampula Pop -äänikirjalevyille, joissa musiikista vastaa Esa Pulliainen.
”Olen paljon velkaa synnyinseudulleni, se on antanut minulle valtavasti. Saan ammennettua itsestäni eniten menemällä lapsuuteni ja nuoruuteni Vampulaan. Mielikuvani paikasta ei tietenkään vastaa todellisuutta, koska muutin pois jo vuosikymmeniä sitten.”
”Ei maaseudun pojalla ole
hajua diskoista muista
huvit on tässä
hanki ranteeseen ruista”
Liinojan sanoittama ja Lapinlahden Lintujen levyttämä Ojasta noustaan -kappale kuvastaa osuvasti monen maalaisnuoren elämää.
Pienellä satakuntalaisella Vampulan kylällä ei saanut olla ronkeli harrastusten suhteen. Nuorena Tapio kävi kuuntelemassa iskelmäartisteja Jukolan seurantalolla ja soitteli paikallisissa rokkiyhtyeissä. Harrastuksiin kuului myös tanhuaminen.
”Tanhuaminen oli ainoa konsti päästä lähelle tyttöjä. Se oli myös ainoa syy olla mukana. Olin hidas ja kankea tanhuaja”, Liinoja myhäilee.
Sitä Vampulaa, joka elää hänen muistoissaan, ei enää ole. ”Hiljattain pysähdyin tankkaamaan Vampulan entiselle Essolle, mutta mittareista ei tullut polttoainetta. Bensan myynti oli lopetettu edellisenä päivänä, koska se ei ole enää kannattavaa. Se on surullista.”
Viimeaikoina Liinoja on paneutunut määrätietoisesti hitaaseen elämään.
”Olemme pohtineet useiden ystävieni, varsinkin Esan, kanssa hitaamman elämän arvostamista. Pyrkimyksenä on lähestyä asioita iisimmin, ettei tarvitsisi juosta täysillä jokaisen asian perässä.”
Lukuisten näyttelijäroolien myötä Liinojan charmikas hahmo on piirtynyt suomalaisten mieliin. Hänet tunnistetaan, missä ikinä hän liikkuukin.
”Maaseudulla minua lähestytään spontaanimmin kuin Helsingissä. Aika usein minulta kysytään, että millaista oli näytellä Rautavaaran Tapsaa Kulkuri ja joutsen -elokuvassa. Mutta kyllä kadulla joku hiljattain tiedusteli, että mitäs Mato ja vieläkö se Sliipparit tekee? Vastasin, että katsotaan nyt mitä Järvenpään Sakke keksii”, Liinoja naurahtaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
