Laiskat lapset, mukavuudenhaluinen kansa
Hanna Lensu: Mitä kenkkumaisempia asioita on joutunut kotona tekemään, sitä mukavampaa on päästä vieraaseen työpaikkaan.2.11.201601:00
"Kyllä meillä käytetään sitten vielä lapsityövoimaakin", myönsi eräs maatilayrittäjä selostaessaan sitä, miten tilan työt saadaan hoidetuksi sesonkikiireiden aikana. Samaan hengenvetoon hän aprikoi, sopiiko sellaisesta edes puhuakaan. Että lapset pannaan töihin. Koko lapsityövoima-sana kajastelee jonkinlaista hämäräperäistä riistoa, josta sivistysvaltion tulee pyristellä eroon.
Muutamia viikkoja myöhemmin kuuntelin hämmentyneenä television ajankohtaisohjelmasta, kuinka työtön nuori selosti, ettei hän ainakaan siivoamaan tai kaupan myyjäksi menisi.
Kyse lienee samasta ilmiöstä, jota tämän lehden Kantri-kuukausiliitteen kolumnisti Olga Temonen kuvasi kolumnissaan: työharjoitteluun tulleita nuoria eivät aina siivoustyöt tai lannan lapioiminen vähempää voisi kiinnostaa.
Entisaikaan moisia nirsoilevia ihmisenalkuja olisi moitittu laiskoiksi tai nahjuksiksi, mutta nykyään on kai sopivampaa puhua syrjäytymisestä. Olkoon nimitys mikä tahansa, lapsia siitä on turha syyllistää. Syy on meissä vanhemmissa.
En tiedä minä vuonna suomalaiset saivat päähänsä, että lasten kokopäivätyötä on koulussa käyminen. Epäilen, että se tapahtui 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, sillä olen kysellyt eri vuosikymmenillä syntyneiltä, kuinka paljon he tekivät lapsuudessaan töitä. Työvelvollisuudet näyttävät selvästi harventuneen 1980-luvulla.
Noista ajoista lähtien – ja vanhempien kohonneen elintason sekä pienentyneiden lapsikatraiden vuoksi – lapset ovat vieraantuneet yhä enemmän työnteosta. Heiltä ei ole enää vaadittu eikä edes odotettu töihin osallistumista.
Jos nuori ei ole eläessään ollut missään töissä aiemmin, en ihmettele lainkaan, etteivät työt suju työharjoittelupaikassakaan. Ei koulussa opeteta työntekoa. Työntekoon on opittava ensin omassa perheessä. Siinä huomaa, ettei vaippojen vaihtoon, kalojen perkaamiseen tai vessan siivoamiseen kuole. Että on paljon asioita, joita on vain pakko tehdä.
Mitä kenkkumaisempia asioita on joutunut kotona tekemään, sitä mukavampaa on päästä vieraaseen työpaikkaan, jossa jopa maksetaan rahaa paljon miellyttävämmästä hommasta.
Samalla lailla kuin töiden teettämisestä lapsilla on tullut jotenkin oudoksuttavaa, vaikuttaa karisevan käsitys siitä, minkälaisia asioita eri-ikäiset lapset pystyvät tekemään. Kolmivuotias pystyy halutessaan siivoamaan huoneensa. Vastuuntuntoinen kouluikäinen kykenee hoitamaan pienempiä sisaruksiaan. Riuska 12-vuotias pystyy lähes mihin tahansa. Viime keväänä haastattelemani metsuri kertoi aloittaneensa metsätyöt, isänsä mukana, juuri tuon ikäisenä.
Vaan emme me suomalaiset ole ainoita, joilla on pyrkimys hemmotella ja suojella rasituksilta jälkikasvuamme. Haastattelin rovaniemeläisen vaaran rinteellä thaimaalaisia marjanpoimijoita elokuussa. He olivat tulleet aamuviideltä metsään ja kantoivat marjatynnyrit iltakahdeksalta pakettiauton peräkärryyn, ja he noudattivat samaa päivärytmiä kaikkina viikonpäivinä. Kun kysyin, mihin he marjarahat käyttävät, tyypillinen vastaus oli: lapsille. Jotta he pääsisivät elämässään helpommalla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
