Voitonpäivän paraati on kuin painikisa Pohjanmaalla: Se pitää nähdä, kuulla ja haistaa
Seisoin kadunkulmassa, kun korkeaposkisten aronpoikien marssirivistöt ja panssarikolonnat jyristelivät luotisuorissa jonoissa kohti toria. Oli siinä asetta mitä riisua.
Paraatipaikalle Punaisella torille ei tungoksen takia ollut asiaa. Kuva: Pixabay11.5.202207:52
Vaikka päivän merkityksellisyys oli etukäteen hyvin tiedossa, ilmojen haltia oli kuin kiusallaan keskittänyt raskaita sadepilviä Moskovan ylle fasismista saavutetun voiton 60-vuotisjuhlan aamuksi.
Ulkopuolisesta tarkkailijasta näytti ilmiselvältä, että sotilasparaatiin kuuluvat Venäjän ilmavoimien näyttävä ylilento olisi sääolosuhteiden takia peruttava.
Toisin kuin tänä vuonna Moskovan sotilaspiirissä ei tuolloin kuitenkaan antauduttu säärintaman edessä. Aamuvarhaisella raskaat kuljetuskoneet kylvivät pilviin kemikaaleja, jotka saivat sadepilvet pakenemaan kuin fasistibandiittien laumat puna-armeijan edessä.
Kun suurvalta osoittaa sotilaallista voimaansa, näky on pienen maan kansalaiselle häkellyttävä.
Kun suurvalta osoittaa sotilaallista voimaansa, näky on pienen maan kansalaiselle häkellyttävä. Seisoin kadunkulmassa, kun korkeaposkisten aronpoikien marssirivistöt ja panssarikolonnat jyristelivät luotisuorissa jonoissa kohti toria. Oli siinä asetta mitä riisua!
Voitonpäivän paraati on kuin painikisa Pohjanmaalla. Se pitää nähdä, kuulla ja haistaa.
Ilma oli sakeana dieselin katkua ja katua täristävistä telaketjuista sinkoavia kivensiruja. Kansalaiset olivat kerääntyneet kadun varteen pieniä lippuja heilutellen. Pieni poika istui punatähtinen suikka päässään isänsä hartioilla ja heilutti muovista Kalashnikov-rynnäkkökivääriä. Nouseva ja laskeva Uraa-huuto kulki pitkin katukuilua.
Sitä saa, mitä tilaa. Kun riittävän kauan sotaa ihannoi, jossakin vaiheessa pääsee sen ihanuudesta myös nauttimaan kuten tänään niin hyvin tiedämme.
Paraatipaikalle Punaisella torille ei tungoksen takia ollut asiaa. Siksi kävimme kuvaajan kanssa maastotiedustelulla aikaisemmin. Jostakin sivukujalta pujahdimme torille. Yöllinen aukio oli hiljainen ja uhkui imperiaalista voimaa.
Näkyä ihastellen kuvaaja sytytti savukkeen ja siitä alkoivat vaikeudet. Kaksimiehinen miliisipartio peri suomalaishuligaanilta käteissakot ilman kuittia. Tupakointi on Punaisella torilla kielletty!
Kummastelin, kuinka on mahdollista, että samalla paikalla, jossa saa kuljetella mannertenvälisiä ydinohjuksia ja muita tappovälineitä mielin määrin, savukkeen poltto on kielletty. Virkavallan kehonkieli viesti, että keskustelua ei ollut syytä jatkaa.
Samalla paikalla, jossa saa kuljetella mannertenvälisiä ydinohjuksia ja muita tappovälineitä mielin määrin, savukkeen poltto on kielletty.
Paraatin jälkeen rahvas päästettiin torille. Vanha mummo jakoi vastaantulijoille punaisia ruusuja. ”Mistä tulet”, hän kysyi ruusua ojentaessaan. ”Ai, Suomesta. Harashoo! Yhdessä voitimme fasistit!”
Mitäpä sitä kieltämään. Olihan Suomen presidenttikin juuri ollut mausoleumin liepeillä kutsuvieraskatsomossa vastaanottamassa Viipurin vapauttajien ohimarssia.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
