Metson palautus on vaikea laji

Viime aikoina tämänkin lehden palstoilla on ollut uutisia keskisuomalaisten metsojen elävänä pyynnistä. Niistä toivotaan uutta potkua Puolan taantuneeseen metsokantaan. Tehtävä ei ole helppo.

Keskieurooppalaisen metsokannan kadon syistä on mainittu elinympäristöjen heikentyminen, pieni populaatio ja petojen saalistus.

Elinympäristöjen heikentyminen ei ole tapahtunut hetkessä vaan vuosikymmenten kuluessa. Sama pätee sen parantamiseen. Elinympäristö pitää saada linnuille kelvolliseksi, ennen kuin metsoja kannattaa ryhtyä alueelle istuttamaan.

Puolan naapurimaassa Saksassa tehtyä metsojen palautusyritystä olen päässyt seuraamaan vuodesta 1992. Hankkeen historia on huomattavasti pitempi.

Saksassa Harzin vuoriston metsokanta romahti, kun alueelle vuosina 1840- ja 1850-luvuilla istutetut laajat kuusimetsiköt varttuivat tiheiköiksi. 1900-luvun alussa Harzin metsot olivat kuolleet lähes sukupuuttoon, yksittäisiä lintuja oli havaittu vielä vuonna 1925.

1930-luvulla Harziin tuotiin tusinan verran metsoja Ruotsista. Vapautetut linnut lensivät tiehensä muutamassa viikossa.

Seuraavat kaksi tuontierää kuolivat aitauksessa mustapäätautiin.

Syksyllä 1938 Harzin alueelle tuotiin Unkarista metsoja, jotka hävisivät toisen maailmansodan melskeissä.

Vuoden 1974 lopulla Lonaun metsänhoitoalue sai luvan yrittää palauttaa metso Harziin. Tarhaan hankittiin ensin kolme, myöhemmin neljä saksalaista metsoa, siinä välissä kuusi ruotsalaista metsoa. Ensimmäiset poikaset syntyivät tarhassa vuonna 1976.

Kääpiökanojen hautomista munista metsonpoikaset kuoriutuivat hautomakoneissa. Sen jälkeen linnut saivat ihmisten tarjoamaa monipuolista ravintoa.

Ensimmäiset tarhassa syntyneet ja varttuneet metsot vapautettiin luontoon lokakuussa 1978. Syksyyn 1994 mennessä oli vapautettu 750 metsoa, joista ketut, näädät, villikissat ja haukat olivat tappaneet noin 80 prosenttia.

Kettu todettiin pahimmaksi metsojen saalistajaksi. Vuonna 1994 avatussa noin 25 000 hehtaarin laajuisessa Harzin kansallispuistossa kiellettiin ketun ja villisian metsästys. Metsojen vapautusalueella on saanut pyydystää kanahaukkoja vuoteen 1992 mutta ei sen jälkeen.

Metsojen kanssa samalle alueelle on istutettu ilveksiä 1990-luvun puolivälistä alkaen. Pesukarhu on yleistynyt alueella 2000-luvulla.

Harzin kuusivaltaista elinympäristöä on parannettu muun muassa istuttamalla lehtimetsiköitä myrskyn ja ihmisen tekemiin aukkoihin. Muurahaisten pesiäkin kannettiin paikasta toiseen, koska havaittiin muurahaisten olevan metsonpoikasten mieluisaa ravintoa.

Tarhassa kasvatettiin ja luontoon vapautettiin 1 057 metsoa. Viimeiset metsot laskettiin vapaiksi syksyllä 2004.

Metsojen palautusyritystä Rudi Eichler luonnehtii epäonnistuneeksi. Hän jatkoi tarhaamista appensa Karl-Heinz Haarstickin jälkeen.

Eichler on kirjoittanut aiheesta artikkelin Keski-­Suomen metsoparlamentin julkaisemaan teokseen Metso – havumetsien lintu. Kirja ilmestyi vuonna 2014.

Harzissa on nyt muutamia metsoja, katselutarhassa ihmisten ihmeteltävänä.