Uusiutuvat luonnonvarat itsenäisyytemme perusta

Suomi on laiminlyömässä uusiutuvien luonnonvarojemme kestävän hyödyntämisen. Digiyhteiskunnassakin tulee nähdä, että ellemme huolehdi uusiutuvien luonnonvarojemme hyödyntämisestä, ei meillä tule olemaan rahaa eikä ruokaa. Nälkä ja jano yllättävät laskutikkumiesten hallitseman tietoyhteiskunnan.

Kohta puolet ruuastamme on tuontitavaraa, ja me tuskailemme työttömyyden ja negatiivisen kauppataseen kimpussa.

Onneksi elinkeinoelämämme on havahtunut metsiemme hyödyntämiseen. Toivottavasti valtiovalta ei asetu jarruksi, jopa esteeksi tälle luonnolliselle, kestävälle menestystekijällemme.

Tärkeä uudistumisvimmamme on saanut vaarallisia, nurjia piirteitä: keskitetään ja tyhjennetään kestävä kulta­kaivoksemme, maaseutu. Sote-uudistuskin on käännetty palvelemaan tätä tavoitetta unohtaen kaikki hyvät, yleisesti kannatettavat päämäärät.

Luonnonvarojemme hoivaajat ja hyödyntäjät seutukuntineen tarvitsevat ja ansaitsevat asuinsijoilleen muiden kanssa tasavertaiset palvelut. Etäisyydet mukaan lukien. Asumistukikin kuuluu samaan sarjaan.

Missähän nyt piileksii ennen niin arvostettu keskusta? Kaivamassa myös omaa hautaansa?

Kuntavaalit osoittavat vääjäämättä, että kun maaseutu saadaan tyhjäksi, rojahtaa keskusta tähän itse kaivamaansa kuoppaan.

Tämäkin on koko itsenäisen Suomen vahingoksi.

Luonnon ja talouden lait ovat tinkimättömät. Valtiomahtimmekaan ei voi niitä muuttaa, vaikka käskyhaluja olisikin.

Kehitysmaiden ongelmat eivät tunnu puhuttelevan valtiovaltaamme sen laittaessa Suomea kuntoon.

Mutta valitettavasti kunnostetaan vain sisäänlämpiäviä, keskitettäviä, velkarahalla työllistettäviä instituutioita. Ja näitähän on helppo hallita Brysselistä, tällä menolla ennen pitkää Suomenkin pääkaupungista.