Ikäihmiset innostivat

Arvokkaat ikätoverit oli paras. Monelle ikäihmiselle yksinäisyys on vaikea asia. Juttu oli mukavasti kirjoitettu ja kuvat olivat lämminhenkisiä.

Sote, ikääntyminen, yksinäisyys, pakolaiset ovat olleet lehtien palstoilla. Jutusta saa myös läheiset positiivisia vinkkejä.

Kainuun tyttö

Samanikäisten kanssa tapahtuu kaikenlaista! Kävellään, juhlitaan, käydään kylässä toistemme tykönä. Uudenvuodenaatot ja muut juhlat. Kaikkina vuodenaikoina yhteisiä tapaamisia. On tosiaan mukava toimia ikätovereiden kanssa. Ei tule yksinäisyyttä!

Veikko Leppiniemi, Piispanristi

Oikein hyvä ikäihmisten numero. Luin kaikki mielenkiinnolla. Ehkä otan esiin Taide tuo iloa arkeen: on kunnioitettavaa, että nuori haluaa touhuta vanhojen kanssa.

Kaija Kareinen, Vääksy

Vanhetaan yhdessä -aihe erinomainen ja ajatuksia herättävä. Hienoa, että olette ottaneet senioriaiheen lehteenne! Ruokaosio on myös mielenkiintoinen. Omaiseni ovat jo iäkkäitä, joten saan paljon tietoa.

Odotan aina innolla uutta Kantria. Aiheet vaihtelevan hyviä. Omin käsin ohjeet loistavia! Ja ruokaohjeet aina kiinnostavat!

Eeva Etelämäki, Lannevesi

Vanhoja ei jätetä yksin, ystävät pitävät siitä huolen.

Airi Luoma, Soini

Vaikea valinta taas kerran. Eniten puhutteli Arvokkaat ikätoverit ja Kepeät jalat. Mukava myös Pystymettä ei petä. Kolumneista yliveto Kirsti Mannisen halpaa vai reilua?

Kyllä jäi TV toiseksi lehden tulopäivänä, ja lukemista piti jatkaa yölle asti.

Liisa Löyältä

Nämä tarinat liippaa niin läheltä, kun täytän 80 vuotta 15.1.2016.

En tunne yksinäisyyttä. Huvitti tuo kohta, jossa kalenteri on täynnä ynnä muuta. Minulla on just noin. Olen mielestäni onnellinen, ehkä siksi, kun käsityöt ovat minun ”selkärankani”. Kun edessä on oikein vaikea malli, niin opetellessa mietin: opinkohan itse vai pitääkö kysyä ystävältä neuvoa.

Tässä se aika kuluu käsitöitä tehden. Kesällä marjastaen, puita, klapeja, tehden, piiraita paistaen, himmeleitä tehden. Nauttien lapsenlapsista, ja täytyy myös vielä mainita, että tuli 50 vuotta avioliittoa täyteen. Eikö teistäkin: minun pitää olla onnellinen vanhus.

Sitten luen aina Olgan ja Kirsi Mannisen kolumnit, Mia Palokallion pääkirjoituksen. Teistä toimittajista jotkut olen nähnytkin, ehkä parikin kertaa, kun te kävitte Loimaalla, Onkijoen Haaralla, silloin näytelmien aikaan. Ihan alkaa tuntumaan, että Te kantrilaiset olette kuin hyviä naapureita.

Kiitos myös kuvasta Räsymatto seinällä. Se oli meille iso projekti.

Ritva Rastas, Loimaa

Ympäristöstä, eläimistä ja omasta terveydestäänkin on hyvä kaikkien pitää huolta, mutta toivoisin maalaisjärkeä tähän nykyiseen keskusteluun, ollaan sitten maalta tai kaupungista.ä.

Jaana Orjala, Kokkola

Kirsti Mannisen kolumni osuu oivaltavasti asian ytimeen ja puolustaa kotimaista ruuantuotantoa paremmin kuin maatalouden asiantuntijat konsanaan.

Hyvää luettavaa taas koko lehti. Senioriasiat oikein mielenkiintoisesti monelta kantilta, mukavaa jo ennakkoon tutustua tähän elämänvaiheeseen! Kolumnit ovat aina korkeatasoiset ja kiinnostavat. Kiitos!

Eeva Heurlin, Paimio

Kirsti Manniselle: kolumnissasi väität, että lehmänmaidon hiilijalanjälki on pienempi kuin kookosmaidon. Oletko laskenut, että lehmää pitää syöttää, juottaa ja pitää lämmitetyssä tilassa kaksi vuotta, ennen kuin tippaakaan maitoa saadaan? Usein eläimen ruoka tai osa siitä tulee kaukaa, pelloilta, jotka on raivattu sademetsään. Se ekologisesta valinnasta. Etiikkaan en tässä edes puutu.

Vegaaninen ruokavalio ja kasvipohjaisen ruuan suosiminen ei ole hyökkäys eläintuottajia kohtaan. Tarkoitus on muuttaa luutuneita tapoja ja uskomuksia, joiden mukaan eläintuotteet ovat meille välttämättömiä. Uskon, että kun eläintuotteitten käyttäminen vähenee, te tuottajat keksitte uutta: voisimme käsittääkseni viljellä reippaasti enemmän esimerkiksi hamppua, joka nyt viedään käsistä.

Anu Hame

Paras juttu oli tietenkin Ruokaa hyvässä seurassa. Mutta hei: munakkaaseen ei pidä panna nesteeksi maitoa, sillä se tekee munakkaasta kovan. Munakkaaseen pitää panna joko vettä tai kermaa, jolloin se suorastaan hivelee suuta.

Kiitos myös taas Olga Temoselle. Se on juuri niin, että Hesasta puhuvat vain maalaiset. Siihen vain olen kyllästynyt, että helsinkiläisiä haukutaan bussissa ja naapureille puhumattomiksi.

Itse en tiedä yhtään sellaista helsinkiläistä. On aivan yleistä, että Helsingissä moikataan bussikuskia ja yleensä se myös vastaa. Samoin naapuri.

Hannes Mäntyranta, Helsinki

Kyläkaupasta käsityöpuodiksi -juttu oli paras. Jutun puoti on kuin suoraan Kate Jacobsin kirjasta Pieni lankakauppa. Olisipa meidänkin paikkakunnalla tällainen puoti, jossa käsityön harrastajat voivat kahvitella ja innostua yhdessä uusista ideoista.

Tämänkertainen Kantri sisälsi monia mielenkiintoisia juttuja. Päivätanssit, yhteisruokailu ja taide tuovat varmasti iloa ikääntyneiden arkeen. Ihanaa, että olitte kirjoittaneet näistä aiheista. Paras lukemani Kantri.

Tuulikki Moilanen, Kemijärvi

Kun Timo Saarimaa Hongiston taimistolla on ottanut suomalaiset havukasvit lisäykseen, se on kulttuuriteko.

Vuokko Kolppanen, Ruotsalo

Kaikki asiat olivat mieleisiä, mutta silti parhaaksi sijoittui minun mielessäni heti Kepeät jalat, jossa kerrottiin varttuneen väen tanssiharrastuksesta.

Käymme itsekin vielä noin kolme kertaa kuukaudessa tanssimassa, ja siksi on mielestäni hyvä asia, kun siitä kirjoitetaan, koska nuoruudessani tanssiminen katsottiin huonoksi asiaksi.

Onneksi lääkäritkin jo kehottavat tanssiharrastusta yhdeksi vanhuuden tasapainon auttajaksi ja sosiaaliseksi tapahtumaksi.

Tanssimme varmaan niin kauan, kun jalka nousee.

Helena Oksa, Urjala

Tanssitapahtumat ovat vallan mainioita terapiatapahtumia ikäihmisille. Niissä yhdistyy kaikki elementit, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsensä kuuluvaksi tärkeänä osana muiden ikätovereiden joukkoon.

Timo Tarkiainen, Espoo

Loistava juttu, että paikallinen yritys edesauttaa tanssiharrastusta näin hienolla tavalla! Kun järjestelyvastuun jakaa useammalle taholle, ei kenellekään tule liian suurta taakkaa. Tämän tavan voisi jakaa muuallekin Suomeen. Hyvä Keski-Suomi!

Mervi Juntunen, Tikkakoski

Paras oli Pystymettä ei petä. Elämysjuttuja mukava lukea, pienistä asioista iso ilo.

Sari Purho, Luumäki

Oman maun mukaan eli ammatistaan ylpeä oli paras. Hieno kertomus, miten positiivisella asenteella saadaan ihmeitä aikaan! Hyvä Leila!

Esko Hakala, Ylivieska

Kusiaisoluen odotus oli huikea! Hurmerinta, tekstin mestari, säväyttää. Helppolukuinen rohkea sanansuoltaja on Kristiina.

Hellu

Hej Kantri, taas sama virhe! Pystymettä ei petä, sivu 15: Eila Paronen hakkaa halkoja. Väärin. Halko on metrin pituinen. Eila pilkkoo klapia! Eikö nykypäivän toimittaja näe eroa metrin pitkän puun ja klapin välillä? Ja kun hakkaa halkoja, metrin pitkä puukappale on pakko pitää vaakatasossa eli maata myöten.

Kurt

Hyvää ruokaa hyvässä seurassa oli paras. Kokeilen aina ruuat kotona –Kantrin kasvisruuat rulettaa.

Pastorn

Kylän paras paikka oli paras. Anne on arjen enkeli ja muutoskykyinen sopeutuja. Arvostan.

JK

Muu Suomi 6–0 oli paras. Tämä on kuin hallitusohjelmasta, pitää koko Suomi tasa-arvoisena kansalaisten elää. Asua missä on ammatin vuoksi koti, josta voi lähteä harrastamaan, mitä itse kukin haluaa, ystävien ja naapurien kanssa. Olipa se sitten urheilua, vanhusten tapaamista, eläkeläisten tanssitapahtumia. Tai sitten pystymettätapahtuma. Kaikki tämä tapahtuu koko Suomen alueella tavallisten ihmisten toimesta kotiseuturakkaudesta ja talkoohengessä.

Anneli Jaakkonen, Vihtavuori