Pallo siellä, vetelä täällä
Ratkaisevinta ei ole taito tai kunto. Tässä lajissa jyrää suomalainen sisu. Suopotkupallo ei jätä ketään kylmäksi.
Maalivahdin jalat ovat käytännössä sidotut.
Kylmä turvekylpy karaisee
Suoaukean yli kantautuu veret seisauttava kirkaisu ”Iiiih!”, jota seuraa vaikerrus: ”Ei ei ei ei, tää on kamalaa, mä en haluu!” Keitä siellä pellon laidalla kiusataan ja miksi? Kurkistus pientareella kasvavan pajukon taakse paljastaa mehukkaan totuuden: lahtelaisen FC Reippaan 17-vuotiaiden tyttöjen jalkapallojoukkue kokeilee ensimmäistä kertaa suopotkupalloa. Peliin heidät on haastanut suopotkupallon sekasarjan maailmanmestarijoukkue vuodelta 2007, hollolalainen G-Piste Collection.
Reaktioista käy ilmi, että tytöt kuvittelivat pääsevänsä pallottelemaan suhteellisen kuivalle ja kantavalle turvekentälle, jossa jalka uppoaa sammaleeseen korkeintaan puoleen sääreen.
Orimattilan Vinerojan Pakkasuo tarjoaa hieman toisenlaiset olosuhteet: kylmä ja vetinen turve ottaa pelaajan syleilyynsä paikoitellen kainaloita myöten. Pohjalla saattaa piillä epämieluisa yllätys: kylmä vesivirta tai nilkan ympärille kietoutuva puunjuuri. Kasvillisuudeltaan rehevä suo on luultavasti umpeenkasvanut lampi.
Pelikenttä on pelkkää liejua, ja ilmassa leijuu käyneen turpeen tuoksu. Keskellä kenttää lojuu hirven jättämät terveiset ja nenän edestä vilistää iso suohämähäkki valkoinen peräpompula heiluen. Reippaan tytöt eivät enää näytä niin reippailta. Ahnaita itikoita leijuu noin tuhat kappaletta kuutiometrissä ilmaa.
”Ottakaa ne pooois!” joku tytöistä anoo ja ääni nousee taas falsettiin.
Sisu ratkaisee, eivät taidot
Ensikertalaisten mekastus huvittaa G-Piste Collectionin suohulluja. He ovat vuosien saatossa tottuneet limaisiin olosuhteisiin ja nauttivat hipiää hoitavasta turvekylvystä täysin rinnoin. Luulisi, että seassa vipeltävät hämähäkit ja muut öttiäiset saattaisivat iljettää etenkin naispuolisia pelaajia, mutta ei sinne päinkään.
”Kotona sitten putsataan hampaanvälit hammaslangalla”, Hanna ”Hanski” Suontama lohkaisee ja nauraa päälle.
Hän kertoo, että ”älyttömän tehokas treeni” saa palloilijat tulemaan suolle joka sunnuntai vapusta pitkälle syksyyn. Toukokuun alussa kyyti on kylmää ja suon pohjalla voi olla vielä jäätä. Hrrrr. Turpeessa pyörimisen jälkeen pitää vielä ajaa kilometri päästäkseen uimalammelle pesulle. Auton penkit vuorataan sitä varten jätesäkeillä.
Joukkueen johtaja eli ”jojo” Tuula Brocke ei muista, milloin häntä olisi viimeksi vaivannut flunssa. Sen verran tehokkaasti kylmä turve karaisee ja pitää lekurin loitolla. Suossa rämpiminen ei rasita myöskään niveliä, eikä lompakkoa.
Tällä kertaa leikkimielinen ottelu kestää puoli tuntia. Yhtäkään maalia ei synny, vaikka läheltä piti -tilanteita on useita. Välillä joku onnekas pääsee kuljettamaan palloa juosten useammankin metrin verran, kunnes vajoaa väistämättömästi suon kylmään syliin. Ajoittain meininki näyttää ennemminkin vesipallolta, kun nahkakuulaa kuljetetaan rinnan päällä tai pusketaan päälaella eteenpäin.
Kentän reunalla katsojia naurattaa. Eteneminen on koomisen hidasta ja tuon tuostakin joku Reippaan tytöistä parkaisee tai sadattelee kovin sanankääntein. Välillä joku joutuu lähes paniikkiin, kun suo ei meinaa päästää otteestaan.
G-pisteen porukka on liekeissä ja huumori lentää: ”Hirvi, et kai sä mee naiselle häviimään?”
Hirvi, alias Mika Kilpeläinen, on lähes parimetrinen mies, joka syöksyy tilanteisiin antaumuksella, naama turpeen peitossa. Reippaan tyttöjäkin naurattaa jo, vaikka hiuksissa on liejua ja
Hanna Suontama iloitsee tehokkaasta treenistä.
” Kotona sitten putsataan hampaanvälit hammaslangalla. ”
Mika ”Hirvi” Kilpeläinen nauttii turvekylvystä.
Tiukassa tilanteessa pallo kulkee vaikka leuan alla.
Kerran vielä Hyrynsalmelle
Heinäkuussa Hyrynsalmella mittaa toisistaan
ottavat muun muassa:
• FC Eipä tullu suluhasia van mepä tultiin,
Suomussalmi
• FC Jokikunnan Murheilijat, Jokikunta
• Geishan Pallo
• Hirvensalon Keitto, Raisio
• FC Suoeläin
• Jeremy Hårdis, Helsinki
• FC Kiskovan Moksauttajat
• FC Paskanaamat, Turenki
• JyväJemmarit, Suomussalmi
• FC Pallolaajennus
• Team Mullit Padassa, Tampere
• Varmat päivät, Oulu
• Rehtori Käärmeen Tyttöjalkapallokerho
Lähde: www.suopotkupallo.fi
iholla hyttysenpuremia.
”Onneksi tuli laitettua tämmöiset rönttäshortsit jalkaan”, joku huokaa. Toinen vannoo vieressä, ettei tule suolle ”enää ikinä”.
Brocke kertoo, että suofutiksessa jyvät erottuvat akanoista hyvin nopeasti. Jo pelin alkuminuuteilla käy selväksi, ketkä ihastuvat ja ketkä vihastuvat lajiin. Kylmäksi kokemus ei jätä ketään, paitsi ehkä fyysisesti.
Suojalkapallossa sinnikkyys ratkaisee, eivät niinkään taidot.
”Hyvä kunto helpottaa suolla liikkumista, mutta tärkeintä on sisun määrä. Halu rämpiä pallon perässä, vaikka hyvin tietää uppoavansa suohon ja vastustajan nappaavan pallon nenän edestä”, Brocke luonnehtii.
Ensi kesänä maailmalle
G-Piste Collection syntyi, kun Tuula Brocke kuunteli veljensä kertomuksia suopotkupallokisoista vuonna 2002. Heti seuraavana kesänä ystävistä ja tuttavista koottu parinkymmenen mimmin jengi pelasi naistensarjassa Hyrynsalmella.
Vaikkei poppoo sillä kertaa päässyt alkusarjaa pidemmälle, kipinä syttyi ja seuraavan vuoden kisoihin ilmoittauduttiin saman tien.
Sitkeän etsimisen ja maastossa talsittujen tuntien jälkeen joukkue löysi oman harjoittelusuon Orimattilan Virenojalta. Maanomistajaltakin heltisi heti lupa treeneihin.
Vuoden 2004 kisoihin naiset lähtivät tynkäjoukkueella ja pelit jäivät taas alkusarjaan. Seuraavana vuonna joukkue ilmoittautui sekasarjaan, jotta toiminnassa mukana olleet miehetkin pääsisivät kentälle.
”Talvet kahlasimme hangessa futista pelaten ja kesät suolla. Joukkue hioutui sekä hengeltään että kunnoltaan vuosi vuodelta”, Brocke muistelee.
Vuonna 2007 kaikki meni vihdoin nappiin ja kulta tuli ansaitusti Hollolaan.
”Niinpä sitä ilmoittauduttiin taas seuraavan vuoden kisoihin, vaikka olimme jo suunnitelleet siirtymistä muihin karkeloihin. Viime vuonna kotiin tuotiin pronssia ja nyt, vihoviimeisenä vuonna, lähdemme kisoihin pelaamisen riemusta”, Brocke kertoo.
G-Piste Collection ei suinkaan ole pistämässä pallojaan pussiin, vaan käy kohti uusia haasteita. Hyrynsalmi on jo nähty, joten ensi kesänä joukkue suuntaa Skotlantiin, jossa kisataan silloin jo viidettä kertaa kansainvälisellä tasolla. Suomessa syntyneessä lajissa mestaruudesta kisataan myös Ruotsissa ja Islannissa.
Uutena aluevaltauksena joukkue osallistuu elokuussa norsupallon MM-kisoihin Savonlinnassa. Norsupallo on jalkapalloa jättikokoisella jumppapallolla.
Kisoissa G-Piste Collectionin pelaajat tunnistaa keltaisesta pörröperuukista, keltaisesta pelipaidasta ja keltaisista sukista. Piste G:n päälle on keltainen kynsilakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
