YLIÖ Venäjä-politiikassa on punnittava myös rahoitusmarkkinoiden sääntelyä

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kirvoittanut keskustelua Suomen ja muiden maiden Venäjä-politiikan lähihistoriasta. Suomen aiempaa ulkopoliittista linjaa on pidetty liian sinisilmäisenä suhteessa itänaapuriimme. Viro taas on nostettu esimerkiksi realistisemmasta suhtautumisesta Venäjään.

Taustalla kuultaa ulkopolitiikan rajaaminen melko kapeasti valtioiden välisiin suhteisiin. Sivuun ovat jääneet esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ulkopoliittiset ulottuvuudet.

Tietovuodot veroparatiiseista ovat paljastaneet Venäjän oligarkkien veroparatiisiyhtiöitä sekä poliittisesti arkaluontoisia sijoitusjärjestelyjä ympäri maailmaa.

Ulkopolitiikan alan laajentumista voidaan kuvata pohjoismaisten pankkien virolaisten rahanpesuskandaalien kautta. Danske Bankin rahanpesuepäilyt tulivat julki vuonna 2017.

Pankin arvion mukaan sen Viron toimipisteen ulkomaisten asiakkaiden portfolio sisälsi vuosina 2007–2015 yli 200 miljardin euron verran epäilyttäviä rahansiirtoja Venäjältä, Azerbaidžanista ja muista entisen Neuvostoliiton maista. Osa näistä asiakkaista oli peritty Danskeen vuonna 2007 fuusioituneelta Sampo Pankilta.

Myöhemmin esiin nousivat Swedbankin ja SEB:in Viron toimipisteiden kautta tehdyt rahansiirrot. Median mukaan Swedbankin kautta kanavoitiin vuosina 2008–2018 noin 135 miljardin euron edestä rahaa korkean riskin ulkomaisilta asiakkailta.

Korkeita riskejä loivat esimerkiksi rahasiirtojen epämääräiset liiketaloudelliset perusteet sekä puutteelliset tiedot lopullisista hyödynsaajista. Tiedot voivat jäädä piiloon esimerkiksi, jos sijoituksissa käytetään veroparatiisiyhtiöitä.

Yleisradio nosti kesäkuussa 2022 julkisuuteen vuonna 2017 perustetun Luminor-pankin sisäisen rahanpesuselvityksen tulokset. Nordean ja Norjan suurimman pankin DNB:n yhdessä perustama Luminor-pankki kokosi yhteen näiden pankkien Baltian toiminnot. Sen kautta oli tehty epäilyttäviä rahasiirtoja yli 3,9 miljardin euron edestä.

Rahanpesuskandaalit alleviivasivat pankkien piittaamattomuutta rahanpesuriskeistä sekä rahoitusvalvojien lepsua suhtautumista. Rahanpesun torjunta oli puutteellista Viron finanssivalvonnassa, mutta ongelmia löytyi myös esimerkiksi Tanskan viranomaistoiminnasta.

Skandaalit saivat Viron vahvistamaan pankkialan valvontaa ja pankit kertoivat parantaneensa käytäntöjään. Uhat Viron rahoitusjärjestelmän käytöstä esimerkiksi Venäjältä tulevaan rahanpesuun eivät silti ole väistyneet.

Ulkomaiset sijoittajat ovat voineet vuodesta 2015 asti hakea Virosta e-asuinpaikkaa, joka tuo pääsyn maan digitaalisiin palveluihin. Sen avulla voi perustaa yhtiöitä nopeasti internetissä, jättää sähköisen veroilmoituksen ja allekirjoittaa asiakirjoja. E-asuinpaikan haltijat ovat perustaneet Viroon yli 20 000 yritystä.

Järjestelmää hyödynnetään myös täysin kunniallisiin tarkoituksiin, mutta Viron valtiontalouden tarkastusvirasto varoitti vuonna 2020 sen rahanpesuriskeistä. Tarkastusvirasto oli huolissaan viranomaisten kyvystä valvoa ulkomaisten e-asuinpaikan haltijoiden perustamien yritysten lainkuuliaisuutta.

Sääntelyä on sittemmin vahvistettu, mutta myös Viron valtionvarainministeriö toi esiin vastaavia huolia vuosi sitten julkaisemassaan raportissa.

Kiinnostavaa on myös Viron vuonna 2016 lanseeraama lupajärjestelmä virtuaalivaluuttojen vaihto- ja säilytyspalveluiden tarjoajille. Lupa irtosi helposti, eikä palveluntarjoajien tarvinnut tunnistaa alle 15 000 euron rahansiirtojen tekijöitä.

Vuonna 2019 sadat Viroon rekisteröidyt virtuaalivaluuttayhtiöt pyörittivät peräti 1,2 miljardin liikevaihtoa. Asiakkaita oli vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla globaalisti puoli miljoonaa.

Veroviranomaiset ja rahanpesuviranomaiset kohtasivat Viron rahanpesun selvittelykeskuksen mukaan merkittäviä ongelmia rahavirtojen valvonnassa, mikä loi vakavia rahanpesuriskejä. Asiakkaiden tunnistamisvaatimuksia ja muuta sääntelyä kiristettiin, mutta rahanpesuriskejä ei Viron valtiovarainministeriön vuoden takaisen arvion mukaan ole saatu kitkettyä.

Rahanpesun torjuntaa ei aina muisteta yhdistää turvallisuuspolitiikkaan, vaikka sillä on keskeinen vaikutus esimerkiksi Venäjän pakotteiden toimivuuteen.

Ulkopolitiikan laaja-alaisuus pitäisi muistaa myös arvioidessa eri maiden Venäjä-politiikan realismia tai sinisilmäisyyttä. Ulkopolitiikkaa ei voida eristää kansainvälisen diplomatian ja turvallisuuspolitiikan karsinoihin. Huomio pitää keskittää eri politiikkalohkojen ulkopoliittisten ulottuvuuksien kokonaisuuteen.

Matti Ylönen

maailmanpolitiikan yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Ringa Raudla

julkistalouden ja hallinnon tutkimuksen professori, Tallinnan teknillisen yliopisto