Lintujen kevätmuutto alkaa jo helmikuussa ja etenee talven leutoudesta ja muutolle otollisista lounaistuulista riippuen. Alkukeväästä rannikkoseudut ovat suotuisinta aluetta muutonseurannalle.
”Ensin tulee lähialueilla, Hollanti–Tanska–Etelä-Ruotsi -sektorilla, talvehtivia lajeja, kuten harmaalokkeja, jotka erottuvat valkopäisinä juhlapukuisina talvehtivista lajitovereistaan”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustonseurannan akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen.
”Myös kiuruja, uuttukyyhkyjä, töyhtöhyyppiä, haahkoja, pulmusia ja kottaraisia tulee alkukeväästä.”
Viimeisinä Suomeen palaavat trooppisessa Afrikassa ja Aasiassa talvehtivat, pienikokoiset hyönteissyöjät, kuten kerttu- ja kerttuslajit ja lapinuunilintu, joiden ei kannata saapua ennen kuin hyönteisravintoa on riittävästi saatavilla.
Loppukevättä kohden eteläisillä lämpimillä ilmavirtauksilla ja toisaalta pohjoisilla kylmillä virtauksilla on muuttoaikataulua edistäviä ja rajoittavia vaikutuksia.
”Osa lajeista, kuten petolinnut, välttelee vesialueita ja osa taas manneralueita, kuten osa vesilinnuista. Eli myös maan muodot vaikuttavat muuttoreittien valintaan”, Lehikoinen selventää eri lintulajien reittejä.
Jokainen vuosi on lintujen kalenterissa erilainen.
Alkukeväällä kevätmuuton aikataulun vaihtelu voi olla jopa kuukausi, kun loppukeväästä se on noin viikko. Myös paljon puhuttu ilmastonmuutos on alkanut näkyä lintujen elämässä.
”Ilmastonmuutos on aikaistanut kevätmuuttoa useilla päivillä viimeisen vuosikymmenen aikana. Riippuu lajista kuinka paljon”, toteaa lintujen tavat tunteva Lehikoinen.
Maallikkoa saattaa ihmetyttää, mistä satojen tai tuhansien kilometrien päässä Suomesta oleilevat linnut tietävät, koska on järkevää palata pohjoiseen.
Lehikoinen kertoo lintujen tarkkailevan päivänpituutta ja säätä ja saavan vinkkejä etelämpänä olevista sääoloista, sillä suursää on usein alueellisesti samassa synkroniassa.
”Jos Keski-Euroopassa on kevät etuajassa, niin on todennäköistä, että se etenee myös nopeasti pohjoisessa. Lisäksi linnut ovat usein varautuneet siihen, että takatalvi saattaa iskeä ja voi joutua lähtemään paluumuutolle kohti etelää kylmän sään yllättäessä”, hän selventää.
Takatalven yllättäessä isokokoisemmat lajit, kuten hanhet ja joutsenet, yrittävät sinnitellä pohjoisessa, mutta pienemmät lajit kuten töyhtöhyypät, rastaat ja kyyhkyt saattavat lähteä paluumuutolle sankoin joukoin. Etenkin jos lumipyry jatkuu pidempään.
Ennen linnut vain katosivat talveksi Suomesta, eikä kukaan oikein tiennyt minne. Ensimmäinen edistysaskel oli lintujen rengastus, joka alkoi Suomessa 1910-luvulla.
Nykyisin lintujenseurantateknologia kehittyy huimaa vauhtia ja seurannassa olevat linnut kantavat melkoista huipputeknologiaa mukanaan.
Petolinnut, kuten haukat, jaksavat kantaa mukanaan lähettimiä satelliittipaikannusta varten.
Pikkulinnuille lähettimet ovat liian raskaita, mutta tekniikan kehitys on tuonut ratkaisun tähänkin pulmaan ja myös pikkulinnuille asennetaan seurantalaitteita rengastuksen yhteydessä.
Alle puoli grammaa painava geolokaattori mittaa muun muassa päivän pituutta ja keskipäivän sijoittumista kertoen näin lintujen liikkeistä.
”Satelliitti- tai muut vastaavat lähettimet antavat yksilötason seurantatietoja, jotka voidaan yhdistää muun muassa sääoloihin”, Lehikoinen selventää.
”Populaatioseurantaa tehdään muuton visuaalisella laskennalla kiikarin ja kaukoputken avulla. Seurannassa käytetään myös tutkia, jossa lintujen liikkeet näkyvät. Tutka näyttää myös hyvin korkealla lentävät parvet, mutta tällä menetelmällä lajimääritys on haastavaa.”
Vaikka lintujen suunnistuskyvyn salat ovat hiljalleen alkaneet selvitä, tarkat mekanismit tunnetaan edelleen puutteellisesti.
Lehikoinen kertoo lintujen käyttävän useita suunnistuskeinoja samanaikaisesti. Apukeinoja ovat esimerkiksi visuaaliset tuntomerkit, kuten vesistöt ja vuoret, maan magneettikenttä eli niin sanottu sisäinen kompassi. Lisäksi linnut aistivat myös hajuja, kuten esimerkiksi meren suolapitoisuuden muutokset.
Vanhojen merikapteenien tapaan linnut hyödyntävät myös tähtikuvioita.
Vaikka lintujen suunnistuskyky on ihmisen näkökulmasta lähes yliluonnollinen, ei sekään ole pettämätön. Lintuja eksyy säännöllisesti.
”Harhailulla on oma evolutiivinen merkitys muuttuvassa maailmassa”, Lehikoinen muistuttaa.
”Harhailijat voivat joskus löytää onnistuneesti uusia pesimä-, talvehtimis- tai muuton levähdysalueita ja näin lajien pesimä- ja talvehtimisalueet sekä muuttoreitit voivat muuttua.”
Lintututkimuksen parissa työskentelevä Lehikoinen nimeää kevään kohokohdakseen ensimmäiset kunnon muuttoryntäykset pitkän talven jälkeen.
”Arktisten vesilintujen muutto Venäjän tundralle toukokuun lopulla on näyttävä tapahtuma. Tällöin eteläisen Suomen halki muuttaa useita miljoonia sorsia, hanhia ja kahlaajia. Tämä on todella suosittu havainnoinnin kohde harrastajille.”
