Lajinsa viimeinen

Meri on peilityyni, aurinko paistaa. Magnus Ekströmin kiharat hulmuavat lämpimässä tuulessa, kun hän ohjaa sataheppaista moottorivenettään verkkoja kokemaan. Voiko olla ihanampaa ammattia kuin kalastaja?

Toinen tilanne: hyytävä viima puree kasvoja, sormet ovat kylmästä kohmeessa, vene jäätyy ja hylje on rikkonut verkot. Kuka haluaa olla kalastaja?

Hankolainen Magnus Ekström, 44, on kalastanut pienestä pitäen. Ammattilainen hänestä tuli 22-vuotiaana, kun hän osti oman veneen.

Vielä 1960–70-luvuilla Hangossa oli toistasataa kalastajaa. Nyt Ekström on ainut ympäri vuoden kalastava.

Ekströmkin miettii, jatkaako enää ensi talven jälkeen. Hänellä kun on monta muutakin rautaa tulessa: kalamyymälä Hakaniemen hallissa Helsingissä sekä kalasavustamo ja rantaravintola Hangossa.

”Kalastus on kova ammatti. Ei ole jatkajia. Saariston nuoret ajaa mieluummin venetaksia, tekee hyljesafaria ja kalastaa vähän siinä sivussa.”

Tänään kuitenkin mennään verkoille. Ekström on laskenut pyydykset edellisiltana kolmeen paikkaan Hangon edustalle. Yöllä on tuullut navakasti, ja hiekkapohjaisessa meressä verkot ovat päässeet likaantumaan pahasti.

Ekströmillä on lupa kalastaa Hangon ja valtion vesillä, mutta lisäksi hän on vuokrannut 170 hehtaaria kalastusaluetta paikasta, jossa on mutapohjaa. Siellä verkot pysyvät puhtaina, vaikka kuinka tuulisi.

Mies nostaa kohona toimivan kanisterin merestä ja alkaa kiskoa verkkoja veneeseen. Mukana nousee kaikenlaista roskaa, simpukoita, meduusoja, levää.

”Nää on ehtinyt kalastaa vain 20 minuuttia ennen kuin ovat likaantuneet”, Ekström puuskahtaa irrotellessaan vähiä kaloja verkoista.

”Ikävin puoli kalastuksessa on kovat tuulet.”

Sitten verkko jää kiinni. ”Tääl on nyt iso tukki tai hylje, täytyy repiä irti”, Ekström puhisee ja kiskoo hartiavoimin. ”Huh, se oli painava.”

Iso puunkappale jättää verkkoon reiän. Aukon pystyy kyllä korjaamaan, mutta kaiken kaikkiaan pyydyksiin uppoaa paljon rahaa, jopa 10 000 euroa vuodessa. Hylkeet ajavat läpi, verkot takertuvat pohjaan, kuluvat.

Siirrytään toiseen paikkaan. Saalis ei ole täälläkään kummoinen, joitain ahvenia ja muutama kampela.

Ekströmillä on verkkojen vetolaitekin, mutta hän tykkää nostaa verkkoja käsin, sillä siinä saa samalla kuntoilua. Vahva urheilijatausta, tennistä ja kamppailulajeja, on säästänyt selkävaivoilta, mies uskoo.

Ekström nauttii siitä, kun saa olla merellä yksin. ”Vaatii tiettyä luonnetta ja kärsivällisyyttä, kun myrskyn jälkeen vetää verkkoja ylös eikä ole kalaa.”

Kerran, kun Ekström oli isänsä kanssa kokemassa verkkoja, nousi niin kova myrsky, että veneestä piti heittää kaikki täydet tynnyrit pois. ”Muuten oltais upottu. Täällä myrsky nousee aika nopeasti. Siinä ei auta kuin nousta saareen suojapuolelta, jos mahdollista. Mutta aina me ollaan maihin tultu.”

Miestä ei pelota, vaikka hän on mennyt jään läpi kolmasti ja isoisä hukkui 38-vuotiaana jäihin. ”Äkkiä sieltä ylös tulee, kun on oikeat varusteet.”

Ne oikeat varusteet eivät missään tapauksessa ole pilkkijöiden lämpöhaalarit, vaan ehdottomasti kelluntahaalarit.

Mutta nyt on kesä ja pärjää t-paidalla ja kumihousuilla. Hiki tulee niissäkin.

Kännykkä soi, ja Ekström antaa sen soida. ”Jos joku on vihainen, ettei saa mua kiinni, niin kysyn, miten oli 20 vuotta sitten. Ei ollut kännyköitä.”

Suomalaiset syövät kalaa vuosi vuodelta enemmän samalla kun kotimaisen kalan saatavuus on heikentynyt ja tuonti kasvanut. Ammattikalastajien määrä vähenee ja keski-ikä heiluu 55 vuoden yläpuolella.

”On vain ajan kysymys, kun suurin osa on eläkkeellä – ja sit se on siinä”, Ekström summaa.

Toisaalta: Suomessa on kalaa, hinnat saattavat nousta ja kalastus alkaa jälleen houkutella. Alkuun pääsyyn tarvitaan vain vene ja verkot.

”Tuhannella eurollakin voi ryhtyä ammattilaiseksi. Itse aloitin muutamalla verkolla ja veneellä, joka oli kuin pikku amme.”

Nykyään Ekströmillä on verkkoja kilometrikaupalla eri ajanjaksoille ja kolme venettä.

Itämeren tilasta puhutaan paljon, mutta Ekströmin mielestä Hangon edustalla vedet ovat viimeisen viiden vuoden aikana kirkastuneet ja rakkolevä on lisääntynyt.

”Joku sanoi, että kun vesi happanee, niin se kirkastuu, eli ei ole hyvä sekään.”

Vielä on kolmas verkkopaikka kokematta. Roskaa nousee taas uskomattoman paljon ja vain pari hassua kampelaa.

Jos verkot olisi laskenut vasta aamuyöstä myrskyn jälkeen, saalista olisi tullut kymmenen kilon sijasta ehkä sata. Ei hääppönen saalis tänään, mutta saalis kumminkin, kalastaja tuumaa.

”Talvella on hyvä, jos on yksikin kala verkkoa kohti. Päivässä saatetaan käydä kilometri verkkoja läpi. Joskus ei tule juuri mitään.”

Merimetsot ja hylkeet ovat kalastajan riesa. Merimetsot syövät matalikosta siellä kasvavat kalat ja käyvät jopa verkkojen kimppuun. Hylkeet rikkovat pyydyksiä.

Ekströmillä on selvä kanta merimetsoihin. Ne eivät kuulu Suomen luontoon. Rauhoitettu laji on eri kuin Suomenlahden vesillä mellastava.

”Mitä tehtäisiin, jos metsässä olisi leijona? Merimetsot ovat petolintuja. Kaksikymmentä vuotta asiasta on puhuttu, eikä tilanne voi enää pahemmaksi mennä.”

Syksyllä Hangon vesiltä nousee siikaa, silakkaa ja kilohailia. Aiemmin sai myös taimenta, syksyllä jopa sata päivässä. Nyt verkoissa on yksi taimen joskus. Taimenkadonkin Ekström laskee merimetsojen syyksi.

Suurin Ekströmin saama kala on ollut 20-kiloinen lohi. ”Otin sen syliin ja nostin veneeseen. Luulin, että se on pieni hylje. Vein sen Hakaniemen halliin näytille.”

Verkkojen kokemiseen hurahtaa kauniina kesäpäivänä pari, kolme tuntia. Omassa laiturissaan Ekström valuttaa vedet saaveista, polvistuu veneen pohjalle poimimaan irtoahvenet, nostaa saaliin laiturille ja huuhtelee veneen puhtaaksi moskasta.

Vaimo Svetlana kaartaa rantaan autollaan ja kiikuttaa miehelleen kännykkää. Terveystarkastaja on tulossa tänään katsomaan savustamolaajennusta.

Siispä nopeasti kalat jäihin ja kylmiöön odottamaan kuljetusta aamukahdeksaksi Hakaniemen halliin.

Savustamokäynnin jälkeen on aikaa istahtaa hetkeksi oman ravintolan terassille kahville.

Ravintola syntyi nelisen vuotta sitten, kun Hangonniemen matkustajasatamaan kaivattiin sellaista. Ekström on harrastanut nuoresta asti ruuanlaittoa ja lapsuudenystävä Yki Virkki sattuu olemaan keittiömestari.

Ekström laajensi pienen rantakahvilan 40-paikkaiseksi kala-äyriäisravintolaksi ja sai Virkin sinne mestariksi. På Krokeniin ajetaan matkojen takaa herkuttelemaan meren antimilla ja sen saaristolaispöytä on niittänyt mainetta Ruotsissa asti.

Talvet Virkki luotsaa omia ravintoloitaan Thaimaassa. Silloin På Kroken on avoinna vain viikonloppuisin ja keittiössä komentaa Ekström, itseoppinut kokki.

Niin kuin on itseoppinut kalastajakin, isoisän jälkiä seurannut.

Omille lapsilleen Ekström ei kalastajan ammattia suosittele, niin kova se on. Mutta jotain kalastukseen liittyvää toki.

”Kalastuksella elää, kun kalan jalostaa ja on hyvät jälleenmyyntikanavat. Kaikki, mitä teen, pyörii kalastuksen ympärillä. Mutta jos menee hankalammaksi, on mahdollista, että ensi vuonna tähän aikaan en enää itsekään ole ammattikalastaja.”