Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Sukupolvenvaihdosten este on inhimillinen

    Pitäisi osata ­luopua. Pitäisi osata luottaa potentiaalisiin jatkajiin.

    Juuri nyt puukauppa käy ilmeisen hyvin, joten sukupolvenvaihdoskeskustelu on taas vähän tauolla.

    Tästä huolimatta metsätilojen sukupolvenvaihdokset ovat tärkeä asia. Valtiolta usein perätään lainsäädännöllisiä toimia, vaikka suurin este sukupolvenvaihdoksille on inhimillinen.

    Inhimillinen, koska pitäisi tunnistaa ja tunnustaa omien voimien ja osaamisen hiipuminen. Oman elämän päättyminen. Pitäisi osata kohdella omia lapsia yhdenvertaisesti. Pitäisi kyetä näkemään metsätilan ja tulevien sukupolvien hyvä tulevaisuus.

    Pitäisi osata luopua. Pitäisi osata luottaa potentiaalisiin ­jatkajiin. Siihen että jatkajien valinnat voivat olla hyviä, vaikka joitain epämääräisiä viher­hippipiirteitä jatkajissa saattaa esiintyä.

    Tai: pitäisi nostaa kuolinpesässä sisarusten, serkusten, setien, tätien, enojen, sisarusten lasten ja kaikkien edellä mainittujen puolisoiden sekä lasten ja lastenlasten kesken kissa pöydälle ja todeta, että hoidetaanpa tämä asia nyt kuntoon.

    Jaetaan jollain tavalla ne Myrna-kupit, jo parhaat päivänsä nähnyt kotitalo, serkulle vuokratut pellot, kotitaloon menevä sähköliittymä sekä perintöverotuksessa yli- tai alihinnoiteltu metsäpalsta. Ja huolehditaan samalla vielä siitä, että kaikilla halukkailla säilyy metsästys- ja kalastusoikeus.

    Muistaen tietysti koko ajan, kuinka äiti ja isä 1960-luvulla maksoivat isoveljen yliopisto-opinnot. Mutta eivät minun. ­­­Ja nyt sen lapset ovatkin herroina jossain Helsingissä.

    Niin, vieläkö joku väittää vastaan, että sukupolvenvaihdosten suurin este on inhimillinen?

    Ei se haittaa, että on. Kotiseudun, ja etenkin oman kodin asiat, ovat äärettömän tärkeitä. Meille kaikille. Todella hyvä niin.

    Se pitää vain ymmärtää. Joillain monimutkaisilla ja käytännössä mitättömillä metsälahjavähennyksillä ei ole väliä sukupolvenvaihdosten vauhdittajina.

    Ehkä ainoa asia, mitä pohtisin, on perintö-, lahja- ja myyntivoittoveron suurempi veroluokka, kun kyseessä ei ole suoraan aleneva polvi. Eli sisarukselle tai hänen lapselleen tai lapsenlapselle myyminen, lahjoittaminen tai perinnön kautta siirto aiheuttaa yli tuplaverot verrattuna omalle lapselle siirtoon.

    Lapsettomia setiä ja tätejä on tässä maassa paljon, ja taas joskus suvun pyhän maan jatkuvuuden kannalta paras ­omistaja voi olla sisaruksen lapsi.

    Inhimillinen tekijä on syytä siis tunnistaa ja tunnustaa merkittävimpänä sukupolvenvaihdoksiin liittyvänä asiana. Jos valtio haluaa vaihdoksia edistää, kannattaa kissa nostaa pöydälle.

    Haitallista on rummuttaa verojen epäoikeudenmukaisuutta. Sehän vain antaa täydellisen tekosyyn olla tekemättä mitään. ”Kun se verotus on niin kireää.” ”Jospa se seuraava hallitus nyt parantaisi tätä sukupolvenvaihdoksiin liittyvää vero­kohtelua.”

    Valtion täytyy pitää esillä sukupolvenvaihdosten tärkeyttä. Panostaa neuvontaan. Nostaa ajallaan ja asiallisesti hoidetut sukupolvenvaihdokset kunnia-asiaksi.

    Valtion tulisi myös säätää kuolinpesien purkuvelvoite. Sitä on toki selvitetty ja se on todettu perustuslain näkökulmasta haastavaksi.

    Tutkiminen kannattaa tehdä uudelleen, koska tiedossa oleva purkuvelvoite aiheuttaa toimintaa jo elinaikana.