Tässäkö tämä oli? Turkki on Turkki, vaikka nimen vaihtaisi
Vielä ei kannata olla liian tyytyväinen. Recip Erdoğanin johtama Turkki on Turkki, vaikka nimen vaihtaisi. Halutessaan hän voi haastaa Suomea ja Natoa omilla tulkinnoillaan milloin tahansa.
Halutessaan Erdoğan voikin nostaa omat tulkintansa esiin haluamallaan tavalla lähes milloin tahansa. Kuva: Pixabay/Gerd Altman30.6.202207:00
Suomi otti tiistai-iltana taas ison askeleen kohti Nato-jäsenyyttä. Turkki taipui viikkojen uhon jälkeen huomattavan ympäripyöreään julkilausumaan Suomen ja Ruotsin kanssa terrorismin vastaisten toimien tiivistämisestä. Tiedossa ei ole, että ainakaan Suomen pitäisi tehdä mitään olennaista toisin kuin se on tähänkään asti tehnyt saadakseen Turkin tuen jäsenyydelleen. Tässäkö tämä kaiken kohkauksen lopputulos siis oli?
Vielä ei kannata olla liian tyytyväinen. Recip Erdoğanin johtama Turkki on Turkki, vaikka nimen vaihtaisi. Hän haastoi Suomea ja Ruotsia henkilöluovutuksiin heti tuoreeltaan. Halutessaan Erdoğan voikin nostaa omat tulkintansa esiin haluamallaan tavalla lähes milloin tahansa.
Näin hän on toiminut myös Euroopan unionin kanssa tehdyn pakolaissopimuksen osalta. Parlamenttien ratifiointivaihe on ilmeinen paikka riitauttaa ylimalkainen julkilausuma, mutta vaaleihin valmistautuva presidentti voi toki keksiä muutakin.
Olennaista on, että Suomi on Naton kannalta erinomainen jäsen.
Edelleen Suomen kannattaa pitää pää kylmänä. Suomi pääsee kyllä sotilasliiton jäseneksi aikanaan, mahdollisesti jo tämän vuoden aikana.
Olennaista on, että Suomi on Naton kannalta erinomainen jäsen. Suomi on demokraattinen ja vakaa maa, joka on huolehtinut itse omasta puolustuksestaan. Ero sotilaallisessa suorituskyvyssä on huomattava verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, jolla on vuosien työ saavuttaa uskottavuutensa uudelleen.
Edelleen on jaksettava myös muistaa, ettei Nato ole itsessään erityisen vakaa eikä samanmielinen. Tosin Venäjän uhka on tiivistänyt lännen rivejä myös puolustusliiton osalta. Jopa Turkille tilanne, jossa se altistuu epäilyille Venäjän kanssa käytävästä viljakaupasta samaan aikaan, kun se huojuttaa puolustusliittoa, oli liian nolo.
Tällä hetkellä Yhdysvallat, Britannia , Saksa ja muut pohjoisen Euroopan Nato-maat ovat kuitenkin Suomelle luonteva arvoyhteisö. Silti kiinnostusta ja tukea on annettava myös eteläisemmille jäsenmaille, aina Turkkia myöten.
Nato ei ole itsessään erityisen vakaa eikä samanmielinen.
Itsenäisen Suomen yhtä merkittävimmistä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista on tähän asti edistetty tavalla, joka on Suomelle vaaran edessä tyypillinen. Presidentti Sauli Niinistön lisäksi keskeisiä toimijoita ovat olleet pääministeri Sanna Marin (sd.), ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ja puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.). Poliitikkojenkin yhteistyö on ollut silmiinpistävän sujuvaa.
Myös oppositiopuolueiden tuki ulkopolitiikan johdolle on ollut tässä asiassa vahvaa. Nato-puolueena profiloituva kokoomuskaan ei ole lähtenyt kyseenalaistamaan toimintatapoja, vaikka kernaasti olisi itse ollut nyt vallan kahvassa asioita edistämässä.
Samanlaista yksimielisyyttä kansa voisi kaivata muissakin isoissa asioissa, vaikka se demokratiaan vähän huonosti sopiikin. Joka tapauksessa usko politiikkaan on varmasti Nato-hakemuksen yhteydessä vahvistunut.
Vieläkin pahempaan on varauduttava.
Yksimielisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa myös turvallisuuspolitiikan osalta. Venäjän julma hyökkäyssota jatkuu ja itänaapurin toimiin on varauduttava myös muualla Euroopassa.
Tämä ei todellakaan ole vielä tässä. Pahempaan on varauduttava.
Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
