Kyläilyä Koittilan tapaan
Eri sukupolvet kohtasivat syyskuun viimeisenä keskiviikkona Koittilassa. Uusia kyläläisiä oli tapaamassa suuri joukko eri-ikäisiä kyläläisiä, ja paikalla olivat kaikki viisi vauvaakin. KUVAT: PAULA MYÖHÄNENKangasniemen Koittilassa alettiin tänä syksynä elvyttää kyläilykulttuuria. Kenenkään ei tarvitse nähdä paniikinomaisesti vaivaa tarjottavista, sillä kyläläiset kokoontuvat koululle nyyttikestiperiaatteella.
Sutinata, pulinata, ihanata, mukavata. Pulla maistui ja sylejä piisasi. Näillä lauseilla voi kuvata Koittilan Kyläkahvilan tunnelmia syyskuun viimeiseltä keskiviikolta. Kokoontuminen oli kolmas tänä syksynä, ja jatkoa on luvassa.
Ensimmäistä kertaa kyläkahvilaan tullut Heidi Keituri yllättyi väkimäärästä:
”Tällähän on koko kylä paikalla! Ajattelin, että kokoonnutaan vain pienellä porukalla”, sanoo Heidi. Mukanaan hänellä on puolivuotias tyttövauva ja nelivuotias poika, jonka hän haki samalla reissulla pois koululla toimivasta ryhmäperhepäivähoidosta.
Heidi on muuttanut perheensä kanssa viime kesänä asumaan miehensä kotitilalle Koittilaan. Kyläkahvilassa hän tapasi muun muassa Maisa Juntusen, jolla on samanikäiset lapset.
”Maaseudulla ei ole kerhoja ja leikkipuistoja, joissa tutustua luontevasti toisiin lapsiperheisiin. Kyläkahvila on sellainen neutraali ja helppo paikka tavata ihmisiä. Nyt kun on tavattu, tulemme varmasti näkemään tulevaisuudessakin. Eikä vain kyläkahvilassa”, iloitsee myös Maisa.
Hän on muuttanut miehensä kotipaikalle pari vuotta sitten. Kyläseuran tiedottajana toimiva Maisa sanoo, että viime talvena hän oikeastaan tajusi, miten yksin maallakin voi olla.
”Eihän sitä enää työpäivän jälkeen jakseta lähteä liikkeelle, varsinkaan talvella,” hän toteaa.
Samaa sanoo eläkkeellä oleva Kaija Liikanen.
”Ennen vanhaan uusiin naapureihin mentiin tutustumaan ihan varta vasten, mutta nykyään sitä ei tehdä. Tutumpienkin luokse pitää melkein tilata aika”, tuumii Koittilan kylällä syntynyt Kaija.
Hän ehti asua välillä Kangasniemen kirkonkylälläkin, mutta on viimeiset kolmekymmentä vuotta asunut kotitilallaan.
”Ei olisi viisi vuotta sitten uskonut, miten kylän toiminta virkistyy näin”, Kaija toteaa.
Idea kyläkahvilasta tuli, kun Koittilan seudun kyläseura pohti, miten voisi olla enemmän läsnä asukkaiden arjessa ja edistää kyläläisten hyvinvointia. Koska Koittilassa on toimiva koulu, katsottiin, että sinne olisi helppo järjestää muutakin toimintaa arkisin.
Keskeisellä paikalla oleva koulu mahdollistaa myös erilaisten teemojen toteuttamisen. Ne ovat kuitenkin sivuseikkoja. Tärkeintä on yhdessäolo.
Ensimmäisellä kerralla kyläkahvilan vieraskirjaan kertyi parikymmentä nimeä. Kolmannella kerralla peräti 47.
Mistään kotiäitien kokoontumisajosta ei ole kyse. Paikalla on myös miesväkeä. Tällä kertaa heistä suurin osa vetäytyi kahvit saatuaan käytävän puolelle puhumaan erä- ja metsästysjuttuja.
Yksi koko porukan yhteinen puheenaihe oli villisikalauma, joka oli tömistellyt lasten koulureiteillä alkuviikosta.
”Minä kaipaan välillä muutakin juttuseuraa kuin tuon isännän. Tässä tulee päivitettyä kylän tapahtumat ja kuulumiset samalla”, mainitsee eläkeläinen Irma Nykänen.
Hän ja Kaija Liikanen nauttivat myös vauvojen pitämisestä sylissä, vaikka omia lapsenlapsiakin on.
”Siihen se nukahti. Ventovieraan vauva, ja äiti sai juoda kahvinsa rauhassa.”
”Voihan se olla, että joskus voi saada ja tarjota naapuriapuakin, kun oppii tätä kautta tuntemaan toisensa”, arvelee Kaija Liikanen.
JAANA MATIKAINEN
Kahvila kokoontuu Koittilan koululla noin joka
toinen keskiviikko kello 15–17. koittila.knmss.net
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
