Kippaisitko jätteesi naapurin tontille?
Ilmastotyön vapaamatkustajien, kuten lentoliikenteen, pitää alkaa tehdä oma osuutensa.14.3.201801:00
Jos kumoan naapurin tontille peräkärryllisen rakennusjätettä, joudun korvaamaan hänelle aiheuttamani vahingon. Sama kohtuullinen periaate ei kuitenkaan päde yhteiskunnassa laajemmin. Hyvä esimerkki on ilmastokriisi.
Ilmastonmuutos johtuu tuottamistamme päästöistä. Poltamme kivihiiltä kaupunkien lämmittämiseksi, käytämme fossiilista öljyä autoissamme ja rahoitamme ruokaostoksillamme sademetsien hakkaamista lihakarjan laidunmaiden tieltä.
Ilmastonmuutoksen seurauksena miljoonien ihmisten elämä ja elinkeinot heikkenevät. Joku menettää kotinsa tulvien takia, toinen joutuu jättämään maatilansa kuivuuden vuoksi, kolmas kärsii lämpenemisen levittämistä tartuntataudeista. Kaikella tällä on hintansa – sekä inhimillinen että taloudellinen.
Ilmakehä on kuin yksi iso naapurin tontti, jonne tuuppaamme jätteemme. Maailman muut ihmiset – kaikki ilmastonmuutoksen haitoista kärsivät – ovat naapureitamme. Ilmastokriisin tapauksessa aiheuttamistaan vahingoista ei kuitenkaan yleensä joudu maksamaan.
Tonni hiilidioksidipäästöjä voi aiheuttaa vahinkoja useiden kymmenien tai jopa sadan euron verran. Jos ilmaston kuormittamisesta pitäisi maksaa korvaus samalla tavalla kuin jätteiden kippaamisesta naapurin tontille, jokaisen päästötonnin tuottamista kuuluisi rokottaa tuon verran.
Niin kuin autoilijat hyvin tietävät, autoilua verotetaan Suomessa jo ahkerasti. Päästöjen tupruttelemisesta tien päällä joutuu siis maksamaan käyvän hinnan jo nykyään. Sen sijaan energiantuotannossa ja teollisuudessa päästöjen hinta on kaukana kohtuullisesta, vain kymmenen euron paikkeilla tonnilta.
Vielä heikompi on tilanne kansainvälisessä lentoliikenteessä, jossa päästöjä ei veroteta käytännössä lainkaan. Joillakin aloilla ilmastonmuutoksen aiheuttamista jopa tuetaan verovaroin jakamalla saastuttavalle tuotannolle vero- ja muita tukia.
Jos siis kippaan jätteeni aidan yli naapurin puolelle, lasku seuraa varmasti perässä. Jos teen saman maailman naapureille ilmastopäästöjen muodossa, saan laskusta reilusti alennusta, valtio maksaa osan verovaroin – tai vältyn laskulta kokonaan.
On vain reilua, että aiheuttaja maksaa vahinkonsa. Sama reilu periaate pitää nyt ulottaa läpi koko yhteiskunnan.
Eurooppalainen päästökauppa koskee jo energiantuotantoa ja teollisuutta, ja päästökaupan ulkopuolella kannetaan erinäisiä veroja. Oli kyse kaupasta tai veroista, päästöistä perittävä hinta pitää vähitellen nostaa vastaamaan niistä aiheutuvia todellisia kustannuksia.
Ilmastotyön vapaamatkustajien kuten lentoliikenteen pitää alkaa tehdä oma osuutensa. Yksi malli on Ruotsin tapaan ottaa käyttöön lentovero. Päästöjen tuottamiseen yllyttäviä haittatukia pitää samalla karsia ja keventää.
Verojen korotuksilla ei yleensä saa paljon ystäviä. Mutta mitä jos samalla lasketaan muita veroja yhtä paljon?
Verotetaan siis enemmän sitä, mitä haluamme vähemmän: ilmaston kuormittamista. Vastaavasti verotetaan vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän: työtä ja yrittämistä. Uudistuksessa voittavat niin ilmasto kuin talouskin.
Valtiovarainministeri Petteri Orpo on pitänyt hiilen hinnoittelua viime aikoina ansiokkaasti esillä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Nyt tarvitaan vielä käytännön päätöksiä, joilla ilmastonmuutosta aiheuttavista päästöistä veloitetaan niiden haittoja vastaava hinta.
Ei jätteiden kippaamisesta naapurin tontillekaan selviä ilman laskua..
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
