Tuulella on tehonsa

Matti Nikkilä kirjoitti mielipiteenään (MT 5.5.2021) tuulivoimaloiden tehosta. Kirjoitus sisälsi lukuisia asiavirheitä, joten tarkennus on paikallaan.

Tuulivoimaloiden nimellis­teho tarkoittaa sähkötehoa, jonka voimala tuottaa verkkoon tietyllä, nimellistuulennopeudeksi kutsutulla tuulen nopeudella. Sen alapuolella tuulivoimala tuottaa vähemmän tehoa, ja nimellistuulennopeuden yläpuolella voimalan sähköteho rajoitetaan nimelliseen.

Tuulivoimaloiden tuotanto­asteesta käytetään nimitystä kapasiteettikerroin. Se on sama asia kuin muiden voimalaitosten kohdalla yleisesti käytetty termi, huipunkäyttöaika, ja kuvaa todellisuudessa tuotetun sähköenergian suhdetta teoreettiseen maksimiin.

Jos tuulet puhaltaisivat niin, että tuulivoimala pyörisi jatkuvasti nimellistehollaan, kapasiteettikerroin olisi 100. Käytännössä näin ei tietenkään ole, vaan kapasiteettikerroin jää keskimäärin noin 35 prosenttiin. Parhaat tuulipuistot Suomessa yltävät 45 prosentin kapasiteettikertoimeen, jopa yli.

Tuulipuisto voi tuottaa vuodessa lähes puolet teoreettisesta maksimistaan, mikä on kaukana Matti Nikkilän arvelemasta 15–20 prosentista. Kapasiteettikerroin on kasvanut vuosi vuodelta, eikä ole suinkaan laskussa, joten tulevaisuudessa tuulivoiman ”hyötysuhde” on tätäkin parempi.

Kapasiteettikertoimen kasvu johtuu kehittyvästä teknologiasta, mutta erityisesti tuulivoimaloiden napakorkeuksien ja roottoreiden koon kasvusta. Mitä korkeampi torni voimalassa on, sitä kovempiin ja ehjempiin tuuliin voimalan roottori yltää, ja sitä suurempi on sähkön tuotanto.

Tuulivoima on edullisin sähköntuotantomuoto ja painaa sähkön markkinahintaa alas, mikä hyödyttää kaikkia sähkönkäyttäjiä.