Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Näin mies hurmasi minut ensitreffeillä – salainen ase oli puukkosaha

    Jos ei tästä mitään muuta kehkeytyisi, niin tämän ihmisen kanssa minä haluan perustaa vaikka muutto- tai murtofirman, Veera Ahlgrén kirjoittaa.
    Riippulukko ja avain hukassa? Ei hätää, jos seura on varautunut kaikkeen.
    Riippulukko ja avain hukassa? Ei hätää, jos seura on varautunut kaikkeen. Kuva: Rami Marjamäki

    Isäni oli toiminnan mies. Muistan lapsuudesta tilanteita, joissa ripeää toimintaa vaadittiin myös minulta ja veljeltäni.

    ”Vasemman jalan tahti on tämä”, isä sanoi ja taputti käsiään yhteen niin, että siinä tahdissa ei olisi juossut gerbiilikään.

    Tahti jäi varmaan soimaan selkärankaan, koska olen ollut koko ikäni melko nopeatempoinen. Osaan rauhoittuakin kyllä, mutta silloin kun jotain tehdään, niin silloin tehdään eikä meinailla.

    En kestä nysväämistä. Käytännössä nysväämiseksi luetaan esimerkiksi suunnitteleminen, joka on mielestäni liian pitkästyttävä vaihe projektissa kuin projektissa.

    Ihan aina tämä ”tehdään ensin ja katsotaan sitten mitä tuli” ei ole paras tapa hoitaa asioita, enkä voi ylpeillä sillä. Se on kuitenkin minun tapani, eikä sitä häpeämäänkään auta ruveta.

    Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka pystyvät harkitsemaan, suunnittelemaan ja laskelmoimaan perusteellisesti, ennen kuin toi­mivat.

    Voisi ajatella, että jos yhdistäisin voimani jonkun tällaisen ihmisen kanssa, syntyisi ihan mahtavaa jälkeä. Vaan ei synny, koska en pysty.

    En pysty tekemään mitään ihmisten kanssa, joiden tekeminen on huomattavasti ­harkitsevampaa ja hidastempoisempaa kuin minun.

    Tuotantoyhtiöille ilmaisena vinkkinä, ­Ensitreffit mummon asunnossa olisi aivan loistava formaatti, joka keräisi ruudun ääreen sekä antiikkiharrastajat että ihmissuhde­draamasta kiinnostuneet.

    Veera Ahlgrén

    Kaikki se keskusteleminen, pohdiskelu, ja laskeskelu turhauttaa minut melkein kuoliaaksi, kun vasen jalkani hakkaa jo tahtia, että pitäisi siirtyä suunnittelusta suorittamiseen.

    Minulla oli hetki sitten kunnia tavata ihminen ensimmäistä kertaa sellaisissa merkeissä, että tyhjensimme hänen 101-vuotiaan mummonsa asuntoa mummon jouduttua hoivakotiin.

    Tuotantoyhtiöille ilmaisena vinkkinä, ­Ensitreffit mummon asunnossa olisi aivan loistava formaatti, joka keräisi ruudun ääreen sekä antiikkiharrastajat että ihmissuhde­draamasta kiinnostuneet.

    Heti oman jaksoni alussa menimme katsomaan häkkivarastoa. Ovessa oli riippulukko, jonka avaimesta ei ollut mitään tietoa.

    Ajattelin, että no niin, nyt pengotaan mummon kämppää kuusi tuntia avainta etsien. Mutta ei, tyyppi haki hetkeäkään empimättä puukkosahan ja katkaisi ­lukon.

    Ihan kaikille ilmaisena vinkkinä, en tiedä onko ensitreffeillä järkevää mennä kellariin miehen kanssa, jolla on puukkosaha, mutta minulle kävi ihan hyvin.

    Katsoin kun lukko tipahti lattialle ja mietin, että tämän parempaa ei ole. Että vaikka tästä ei mitään muuta kehkeytyisi, niin tämän ihmisen kanssa minä haluan perustaa vaikka muutto- tai murtofirman. Sen nimeksi voisi tulla Vasemman jalan tahti.

    Parissa päivässä kämppä oli käytännössä katsoen tyhjä. Ei romanttisia illallisia, vaan kebabit mukaan kaatopaikkareissulla ja kahvitaukoja kaoottiseksi muuttuneessa keittiössä.

    Suunnittelupalaverit kestivät maksimissaan kaksi minuuttia. Pilkotaanko sohva vai kannetaanko kokonaisena? Kääritäänkö astiat sanomalehtiin vai vanhoihin tyynyliinoihin?

    Sanotaan, että aikuisella iällä on vaikea enää löytää uusia ystäviä. Olen eri mieltä, itse olen löytänyt monta.

    Minä taas sanoisin, että aikuisella iällä on vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa vasemman jalan tahti täsmää.

    Ei näköjään mahdotonta kuitenkaan. Nyt tunnen jo kuusi tällaista ihmistä, ja tämä ilahduttaa minua aivan valtavasti!

    Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella ­asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.