Ystävyyttä

Kuva: Olga Temonen 

Usein sorrun ajattelemaan, että eläimet eivät juurikaan välitä toisista eläinlajeista. Että oma lajiporukka kiinnostaa, muut ovat lähinnä uhka, häiriköivä rasite tai yksinkertaisesti vain epäkiinnostavaa seuraa.

Meidän pihassamme on syntynyt monta epäloogista ystäväparia yli lajirajojen.

Lehmämme Rosita on pitkään ollut yksin. Se oli tyytyväinen omassa rauhassaan. Välillä sille syntyi vasikka, joka sitten vieroitettiin ja myytiin, eikä Rosita sen perään juurikaan huudellut, vaan taas laidunsi pihalla tyytyväisenä.

Talon pässit Rusina ja Pikkumusta alkoivat pyöriä Rositan lähettyvillä ahneuspäissään, koska kun Rositaa lypsettiin, se sai aina samalla syödä lypsyrehua ja sekös olisi lammaspojillekin maistunut.

Lampaiden lähentely jännitti Rositaa, ja aika monta maitoämpäriä ehti kaatua, ennen kuin tajusin teljetä lampaat tarpeeksi kauaksi Rositasta, jotta lypsy onnistui rauhassa.

Kun Rosita meni umpeen, ei sitä tarvinnut enää pitää lypsyn takia erillään, joten se sai laiduntaa kesän pihamaalla irti.

Samalla pihalla ruohoa leikkasivat myös Rusina ja Pikkumusta.

Jossain vaiheessa pihan märehtijät päättivät lyödä keskiviisaat päänsä yhteen ja tämä epätavallinen kolmikko bongattiin useaan otteeseen kulkemassa samassa porukassa. Ei mennyt kauaa, kun kolmikko oli erottamaton.

Emme olleet oikein edes tajunneet kuinka ”läheisiä” ne olivat, kunnes kesän keritsemisaika tuli. Rosita oli lampaiden keritsemisestä aivan hädissään. Se sinkoili ja kiersi kerintäpaikkaa, viskoi päätä, tuhahteli ja odotti malttamattomana puuttuvaa ystäväänsä epäilyttävästä parturista.

Illalla kun lammaspojat oli keritty, Tuukka näki kolmikon iltatoimissa. Lampaat pötköttelivät tyytyväisinä hännät heiluen nurmikolla Rositan vieressä, kun lehmä huolellisesti nuoli molempien turkkeja puhtaaksi.

Siitä lähtien tämä kolmikko on aiheuttanut suurta hilpeyttä pihapiirissämme. Joka paikkaan mennään yhdessä, Rosita jaksaa leikkiä lampaiden kanssa ainaisia puskemisleikkejä ja ottaa aina illalla pojat lämpimään kylkeensä nukkumaan.

Ne kävelevätkin hassusti, niin, että ne todella mennessään tönivät kaverillisesti toisiaan, kuin hormonihuuruiset teinikaverukset.

Jotta tarina ei mene liian siirappiseksi, lisään tähän vähän Kauniit ja rohkeat -henkistä kolmiodraamaa.

Tänä talvena Rusina-lammas on vähän jäänyt kolmikosta ulkopuolelle. Rosita, pihaton selkeä Sally Spectra, viettääkin nyt aikaa selkeästi enemmän Pikkumustan kanssa.

Emme tosin tiedä, onko Rusina itse kiinnostunut aidan toisella puolella asuvista alpakoista ja ottanut sen vuoksi etäisyyttä, vai syrjiikö oma jengi sitä? Luultavasti syrjii, sillä Rusina otti kerran jo kunnolla nokkiinsa, karkasi ja löytyi naapurin portailta rapsutuksia kerjäämästä.

Toivomme, että tämä on väliaikaista ja jengi korjaa välinsä mahdollisimman pian.

On vielä yksi asia, mikä tässä omituisessa ystävyydessä todella mietityttää: Mitä jos Rosita vielä siemennetään, se saa vasikan ja haluamme lypsää sitä? Mitä vasikan tulo tekee kaveriporukalle? Ja ennen kaikkea, kuka syö lypsyrehut?

Olga Temonen

Tällä palstalla Olga Temonen kertoo elämänsä eläimistä. Olga perheineen

asuu maatilalla Iitissä.