Äärettömän äärellä

Lähes metrin levyisellä linssillä voi erottaa jopa kilometrien päässä olevan kolikon. 

Havaintokeskus on harvoin avoinna yleisölle. Paikka on luotu palvelemaan etupäässä Ursan jäsenistöä, eikä siksi ole yleinen nähtävyys. 

Onko avaruudessa elämää? Tähtitiedettä kaikille Suomen suurin tähtitieteen harrastajien yhdistys Ursa perustettiin 1921. Jäseniä yhdistyksessä on noin 16000. Kuka tahansa tähtitieteestä kiinnostunut voi hakeutua jäseneksi. Ursa pyrkii edistämään myös alansa kouluopetusta ja aikuiskoulutusta. Yhdistyksellä on kouluopetuksessa käytettävä siirrettävä planetaario. Ursa on Suomen suurin tähtitieteellisten kirjojen kustantaja. Yhdistys on julkaissut vuodesta 1926 alkaen yli sata teosta. Ursa julkaisee myös Pohjoismaiden suurinta tähtitieteestä kertovaa lehteä, Tähdet ja avaruus. Ursan nimi tulee Ison karhun tähdistöstä (Ursa Major). Otavan tähtikuvio on osa tätä pohjoistaivaan tähdistöä. 

Tähtikalliolla vallitsee pimeys ja hiljaisuus. Ne ovat monelle kaupunkilaiselle hätkähdyttävä kokemus. 

Jukka-Pekka Teitto seisoo Tähtikallion harjalla ja katselee ilta-auringon viime kajoa. Talvi-illan himmetessä ilma on kuulas ja pakkanen kiristyy. Silloin on hyvä katsella tähtiä. Vuodenvaihde on tähtitutkailun kulta-aikaa, sillä ilma on selkeä ja yöt pitkiä ja pimeitä.

Tähtiharrastajat tarvitsevat pimeän paikan, minne valosaaste ei ulotu. Sellainen löytyy maaseudun rauhasta Päijät-Hämeestä. Kantri kävi tutustumassa tähtiharrastajien pyhiinvaelluspaikkana tunnettuun Tähtikallion havaintokeskukseen Artjärvellä. Tähtikallion tasoisia harrastajien havaintokeskuksia on Euroopassa vain muutama. Jukka-Pekka Teitto on Ursa ry:n havaintokeskuksen projektipäällikkö.

Tähtikallion isoilla kaukoputkilla voi havaita miljardien valovuosien päässä olevia taivaankappaleita, mutta tokihan taivasta voi tiirailla paljainkin silmin. Teiton mukaan aloittelijan kannattaakin opetella aluksi tunnistamaan kokonaisia tähdistöjä paljain silmin.

”Kun tähtitaivas tulee tutummaksi, voi syventyä kaukoputken avulla aurinkokunnan kohteisiin eli planeettoihin ja niiden kuihin. Sen jälkeen voi siirtyä syvemmälle avaruuteen ja etsiä pallomaisia tähtijoukkoja ja kaasusumua”, Teitto opastaa viittoen samalla taivaalle.

Tähtitaivaan äärellä ihminen on äärimmäisten kysymysten äärellä. Millainen on maailmankaikkeus? Onko avaruudessa elämää?

Teiton mukaan olisi suoranaisesti tilan tuhlausta, jos elämää ei muualla olisi. ”Pystytäänkö sitä koskaan todentamaan ja saadaanko ulkopuolisiin älyllisiin olentoihin yhteyttä, on sitten ihan oma lukunsa. Tähtien väliset matkat ovat niin pitkiä, että nykyfysiikan lakien mukaan ihmisten mahdollisuudet tehdä tähtien välisiä matkoja ovat lähes olemattomat.”

Teitto ei ole pitkän harrastajauransa aikana havainnut taivaalla tunnistamattomia lentäviä kohteita eli ufoja.

”Me, jotka tunnemme tähtitaivaan ilmiöt ja kohteet, emme yleensä näe taivalla mitään tunnistamatonta. Jos joku kohde jää tunnistamatta, selvitämme asian omien foorumien avulla. Tuntematon vilkkuva esine paljastuu useimmiten satelliitiksi. Mutta toisaalta, jos joku kertoo nähneensä ufon, en voi kiistää hänen havaintoaan.”

Usein astrologia ja tähtitiede sekoitetaan keskenään. Horoskoopeilla ja tähdistä ennustamisella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä maailmankaikkeutta tutkivan tähtitieteen kanssa.

”Astrologia tuntuu olevan ikuinen muoti-ilmiö. En usko, että tähdillä tai planeetoilla on vaikutusta yksittäisen ihmisen elämänkulkuun. Astrologian harrastajat osaavat kuitenkin perustella hyvinkin taitavasti asiansa. Ihmisellä on luontainen halu tietää tulevaisuudestaan. Fysiikan lait ovat kuitenkin sellaiset, että voimme muistaa menneisyyttä, muttemme nähdä tulevaisuuteemme”, Teitto summaa.

Tähtikallio soveltuu tähtiharrastukseen loistavasti, sillä metsäisessä kalliomaastossa sijaitsevaan paikkaan ei keinovalo ulotu. Maaseutumiljöössä ei ole valosaastetta tuottavia paikkoja, taajamia ja teollisuutta. Alempana avautuvilla laajoilla pelloilla kajastavat vain parin maatilan valot.

Ympärillä vallitsee myös lähes täydellinen hiljaisuus. Jostain kaukaa kantautuu ajokoiran kimeä haukku ja traktorin vaimea pörinä. ”Moni kaupunkilainen valittaa, että täällä on niin hiljaista, että korvia särkee”, Teitto naurahtaa.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry aloitti Tähtikallion havainto- ja koulutuskeskuksen rakentamisen vuonna 2002. Kolmen tähtitornin ja hirsirakennuksien kokonaisuus valmistui talkoovoimin Ursan, Artjärven kunnan ja EU:n Kehitysaluerahaston tukemana. Kokonaiskustannus oli 400 000 euroa, mikä ei ole paljon moisesta kompleksista, sillä hintaan sisältyivät myös arvokkaat havaintolaitteet.

”Yksittäiseen EU-loppulauselmaan saatetaan syytää joissain maissa miljoonia. Siihen nähden me saimme luotua kiinteätä hyötyä hyvin halvalla.”

Tähtitorniin kapuaminen on jännittävä ja mieleenpainuva kokemus. Kun edessä on taivaan äärettömyys, pienet arkihuolet tuntuvat mitättömiltä. Kaukoputkesta katsottuna koko maailmankaikkeus tuntuu saavan uuden luvun.

Tähtitorneja ei lämmitetä edes kovimmilla talvipakkasilla, koska kylmän ulkoilman ja lämpimän sisäilman kohtaaminen aiheuttaisi väreilyä joka haittaisi näkyvyyttä. Mutta siitä viis, sillä Tähtikalliolla voi katsella tähtiä myös viereisessä ohjausrakennuksessa, josta on tietokoneyhteydet tähtitorneihin.

Pakkanen narisee ja hengitys höyryää, kun Teitto säätää kaukoputken etsintä, ja pian voimmekin ihastella Jupiteria ja kahta sen kuuta. Yksitoista kertaa Maan läpimittainen Jupiter näkyy kaukoputkesta katsottuna kirkkaana ja sen pinnalta voi erottaa pilvimuodostelmia.

Havaintokeskuksen isommalla kaukoputkella voi havaita jopa seitsemän miljardin valovuoden etäisyydellä olevia kohteita. Niin kaukana olevista kohteista on valo lähtenyt liikkeelle ennen meidän oman aurinkokuntaamme syntymää.

Kun halkaisijaltaan 91-senttisen jättipeilin keräämä valo säädetään okulaarin tasolle, on se sama kuin katselisi taivaalle 91 senttiä leveällä silmällä. ”Joku on laskenut, että laitteen teho vastaa 16 000 ihmissilmää. Tällä kaukoputkella voi erottaa kahden euron kolikon neljän kilometrin etäisyydeltä”, Teitto selventää.

Kauaksi yltävä kaukoputki on tarpeen, sillä Teiton mukaan kaikkein rajuimmat tähtitaivaalla havaittavat asiat tapahtuivat menneisyydessä, missä galaksit törmäilivät toisiinsa ja synnyttivät mustia aukkoja ja voimakkaita säteilyryöppyjä. Mitä kauemmaksi katsotaan, sen pitemmälle menneisyyteen nähdään.

Tähtiharrastus opettaa ominaisuuksia ja taitoja, joista on hyötyä useilla elämän osa-alueilla.

”Tähtiharrastamisen myötä en enää niele asioita purematta, vaan suhtaudun niihin kriittisemmin. Haen vastauksia ja yritän keksiä ratkaisuja aivan jokapäiväisiin pulmiin. Harrastuksen tuomasta hyvästä päättelykyvystä on ollut minulle suuresti hyötyä. Olen oppinut erottamaan syyt seurauksista.”

Teitto kertoo, että tähtiharrastus on myös opettanut nöyryyttä ymmärtämään oman mitättömyytensä maailmankaikkeuden keskellä. Ohikiitävän asteroidin nähdessä elämä maapallolla ei tunnu itsestään selvältä, vaan pikemmin väliaikaiselta vaiheelta maailmankaikkeuden historiassa.

”Minulle tieto ei ole lisännyt tuskaa, vaan opettanut arvostamaan kaikenlaista elämää paremmin. On päivänselvää, että pitkällä aikavälillä maapalloon törmää vieras taivaankappale. Sitä ei tiedetä, meneekö siihen tuhansia vai satojatuhansia vuosia.”

Suomessa on kymmeniätuhansia tähtiharrastajia. Heistä noin 16 000 on Ursa ry:n jäseniä. Ursan tehtävänä ei ole tehdä voittoa, vaan levittää tähtitiedettä kaikille siitä kiinnostuneille. Tähtiharrastajien ikähaarukka venyy miltei vauvasta vaareihin. Kaikkia yhdistää kiinnostus tähtitaivaan ilmiöihin.

Kukin harrastaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Osa rentoutuu tähtiä katsellen, joku valokuvaten, kun taas toisia kiinnostaa sääilmiöiden bongaaminen. ”Suuri osa jäsenistä on nojatuoliharrastajia, jotka katselevat taivaalle omaksi ilokseen omilla kiikareillaan tai kaukoputkellaan.”

”Näkyvämmällä joukolla on kovemmat tavoitteet. Heistä osa tekee tutkimustyötä, joka vie paljon aikaa ja josta voi olla hyötyä koko ihmiskunnalle. Vaikka maailmankaikkeudesta on opittu valtavasti kuluneen sadan vuoden aikana, niin kyllähän tuolla tutkittavaa riittää.”

Keskiverto ursalaista on mahdotonta nimetä, sillä edustettuna on koko kansan kirjo opiskelijoista vanhan liiton duunareihin ja perheenäideistä ja isokenkäisiin johtajiin.

Siitäkin huolimatta tähtiharrastajista liikkuu erheellisiä stereotypioita. ”On valitettavaa, että ihmisiä luokitellaan harrastuksensa mukaan. Meidät tähtiharrastajat leimataan usein friikeiksi, jotka ovat hiljaisia ja viihtyvät omissa oloissaan. Mutta eihän harrastuksen tarvitse näkyä jokapäiväisessä elämässä.”

Teiton mukaan ihmisten kiinnostus tähtitaivasta kohtaan on lisääntynyt – samalla mahdollisuudet harrastamiseen ovat parantuneet tekniikan kehittymisen ja laitteiden halventumisen myötä.

Vielä 1980-luvulla monet valmistivat kaukoputkia itse, mutta nykyisin varsin pätevän laitteen saa noin 300 eurolla. Laitteiden hankinnassa saa kuitenkin olla tarkkana. Ennen kaupoille ryhtymistä kannattaa kääntyä kokeneiden harrastajien puoleen.

”Yleisin kompastuskivi on huono jalusta. Sen on oltava tukeva, kun katsellaan planeettoja, jotka ovat lähimmilläänkin satojen miljoonien kilometrien päässä. Huonot välineet saattavat pilata alkuinnostuksen”, konkari tietää.

Vaikka kyse on suuresta asiasta, tähtitiedettä opetetaan hyvin pintapuolisesti koulujen fysiikan tunneilla. Se syrjäytetään usein tiedon tai resurssien puutteen vuoksi opetuksesta. Siksi Ursa on ottanut tehtäväkseen jakaa tietoa maailmankaikkeuden asioista vierailemalla kouluissa ja järjestämällä avoimien ovien päiviä tähtitorneilla.

”On hienoa kertoa lapsille ja nuorille tähtitieteestä ja sen ilmiöistä. Meidän tehtävämme ei ole laatia teorioita, vaan välittää viimeisintä tietoa. Jätämme väittelyt kunnianhimoisille tiedemiehille.”

Teitto harmittelee, että moni kaupunkilainen ei ole koskaan nähnyt kunnolla tähtitaivasta. ”Ongelma on pahin suurkaupungeissa, joissa keinovalo vie koko öisen taivaan näkyvistä ja vieraannuttaa ihmisen roolista olla osana maailmankaikkeutta. Tähtitaivaan näkeminen ei saisi muuttua matkailukohteeksi, josta pitää maksaa”, Teitto tähdentää.

”Me voimme elää jokapäiväistä elämää ymmärtämättämme ympäröivästä avaruudesta mitään. Mutta mitä enemmän ymmärrämme sitä, sitä paremmin me tiedostamme omaa menneisyyttämme ja tulevaisuuttamme. Lajit, jotka eivät osaa tiedostaa ympäristönsä muuttumista ovat aina vaarassa tuhoutua.”

Teitto suosittelee tähtiharrastusta kaikille niille, jotka haluavat kunnon irtioton arjesta.

”Se on hyvä vastapaino nykypäivän kiireiselle elämänrytmille. Mikä on hienompaa kuin hiljentyä nöyränä maailmankaikkeuden alla. Tähtitaivaan alla hiljentyminen ei ole pakoa todellisuudesta, se on itse todellisuus.”