Viljelijälle oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa

EU:n komissio ehdottaa eloperäisten maiden käytölle mittavia rajoituksia. Marraskuussa julkaistu maaperästrategia viittaa laillisesti sitoviin rajoituksiin. Maaliskuussa julkaistava luonnon ennallistamislakiesitys lisää haasteita. Myönteistä on, että joulukuinen kestävän hiilenkierron tiedonanto ja hiiliviljelyaloite tarjoaa vapaaehtoisia ratkaisuja, joista maksetaan. Tämä pitää olla lähtökohtana.

On aika saada kriteerit kuntoon ja hiilensitojalle ja -varastoijalle reilu korvaus sekä kivennäismailla että eloperäisillä mailla.

Komissiossa maanomistajat, viljelijät ja metsien hoitajat on nostettu keskiöön. Näin pitääkin olla. Hiilen sitojia ja varastoijia ovat maa- ja metsätaloustuottajat. Siten on myös selvää, että hiilinielun omistaa maanomistaja, joka on sijoittanut maahan ja panostanut maan hoitoon ja kasvin kasvuun.

Jos vaihtoehtona on luopua tai rajoittaa maansa viljelyä, myytävän sadon sijaan tai sadon lisäksi on saatava korvaus maahan ja pitkäaikaiseen biomassaan varastoituvasta hiilestä.

Suunta on kohdallaan, jos paikallisille ratkaisuille löydetään oikea hinta ja rahoitukselle selkeät, läpinäkyvät kriteerit. Komissio laatii parhaillaan sertifiointia koskevia EU:n sääntöjä hiilenpoiston aitouden seuraamiseksi, raportoimiseksi ja todentamiseksi. Eloperäisten maiden ennallistaminen pois ruuan- ja puuntuotannosta nähdään ratkaisuna, jolle on annettu liikaa painoarvoa Suomen olosuhteista käsin katsottuna.

Suomen kansallinen ilmastopolitiikka on alisteinen EU:n valmiuspaketille, jossa asetetaan lait 55 prosentin päästövähennyksen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Maankäyttösektori, pellot ja metsät, on tässä paljon vartijoina ja ratkaisijoina. Ilman metsien ja peltojen hiilen sidontaa ja varastointia ei päästä Pariisin ilmastosopimuksen tavoittelemaan ilmastoneutraalisuuteen vuonna 2050, vaikka fossiilisten polttoaineiden käyttöä onnistutaan suunnitellusti vähentämään.

Suomen metsät ovat hiilinieluja, kiitos vuosikymmenien metsänhoidon ja kestävän käytön. Suomen maataloudellekin asetettu tavoite vähentää päästöjä 29 prosenttia vuoteen 2035 mennessä on haasteellinen. Satoisuuden ja pellon peittävyyden lisäksi keskeisenä ratkaisuna nähdään luopuminen heikkotuottoisten turvepeltojen viljelystä.

Suomessa laaditaan parhaillaan maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa, jossa eri toimien vaikutuksia arvotetaan. Maanomistajien oikeudenmukaisen kohtelun, niin sanotun reilun siirtymän nimissä toimenpiteiden on oltava vapaaehtoisia ja niistä on saatava reilu korvaus.

Maatalouden päästövähennystavoite on peräisin MTK:n ja SLC:n Lukella teettämästä maatalouden ilmastotiekartasta, jossa on toimet ja hintalappu. Merkittävin ilmastotoimi hallitukselta maatalouden osalta olisikin nyt myöntää rahoitus ilmastotiekartan toimiin valtion budjetista ja kanavoida myös EU:n ja yksityissektorin rahoitusta.

Energiaratkaisuissa eloperäisten maiden nurmet ja puubiomassat on hyödynnettävä resurssiviisaasti. Ilmasto kiittää, jos esimerkiksi turvepeltojen nurmibiomassat voidaan hyödyntää biokaasuna eivätkä kestävyyskriteerit ole esteenä.

Kokonaisuudessa on muistettava, että biomassat ovat hiilensä sitoneet fotosynteesillään ilmakehästä. Kyse on suhteellisen lyhytaikaisesta biogeenisestä hiilenkierrosta, jossa maan kasvipeitteisyydellä saadaan hiiltä jäämään maaperään ja maaperästä karannut hiili kiertää takaisin kasvustoon – toisin kuin fossiilinen hiili.

Fotosynteesi ei katso maalajia, vaan on kaiken kasvinkasvun perusprosessi. Ongelmana on, ettei kasvin kasvun sitomaa hiiltä vieläkään oteta kokonaisuudessa huomioon, vaan fokus on maaperän päästöissä ja käytetyissä panoksissa, jotka ovat edellytys sadolle (kalkitus, lannoitus).

Komission esitykset koskevat erityisesti Suomea, joka on suomaa: kolmasosa pinta-alasta eli 10 miljoonaa hehtaaria on suota. Suometsiä on 25 prosenttia metsäpinta-alasta ja turve- ja multamaapeltoja 10 prosenttia peltopinta-alasta. Rajoitukset ovat siten Suomelle isompi asia kuin monelle muulle jäsenmaalle.

Maanomistajan ja elinkeinonharjoittajan kannalta kyse on merkittävästä omaisuudensuojaan puutumisesta ja elinkeinovapauden muutoksista. Sidonta ja päästöt olisi korkea aika saada kohdalleen, myös eloperäisistä maista ja eri viljelyteknologisilla ratkaisuilla.

Mustanmullan alueilla maailman vilja-aittoja viljelevät pörssinoteeratut jättiyhtiöt kiittävät EU:n politiikasta, joka rajoittaa orgaanisten maiden käyttöä ruoan tuottamiseen.

Ongelmana on, ettei kasvin kasvun sitomaa hiiltä vieläkään oteta kokonaisuudessa huomioon.