Ympäristöhallinnon toimivalta maakuntiin

Ensimmäinen ympäristöministeri Matti Ahde (sd.) aloitti korkealla profiililla pistäen lähes ensi töikseen poliisit jakamaan uudenvuodenaattona 1983 toimenpidekiellot yli sadalle maanomistajalle Torronsuon alueella Tammelassa.

Maanomistajien oikeuksia rajoittanut toimenpidekielto oli voimassa 20 vuotta. Sinä aikana omistajat joutuivat maksamaan metsistään täydet verot, vaikka eivät saaneetkaan metsiään hyödyntää. Maanomistajan oikeusturvaa ympäristöhallinnon suojelutoimissa ei ole juurikaan ollut.

Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu omaisuuden suojan parantaminen. Siihen olisi ollut todella tarvetta jo paljon aikaisemmin. Torronsuon maanomistajien kohtelu johti uuden ympäristö­ministeriön ja maanomistajien väliseen täydelliseen vastakkain­asetteluun.

Luonnonvaroiltaan erittäin rikkaana maana Suomella ei ole varaa tällaiseen suojelun ja elinkeinojen jyrkkään vastakkainasetteluun.

Toinen varoittava esimerkki on jätevesiasetuksen yksipuolinen valmistelu arvioimatta sen todellisia vaikutuksia reaalielämässä. Valmistelun tulos johti äärimmäisyyksiin haja-asutus­alueiden jätevesien käsittelyvaatimuksissa. Sipilän hallitus purkaa lopultakin nämä kohtuuttomuudet.

Ympäristöhallinnon toimivalta pitää siirtää maakunta­hallinnolle lukuun ottamatta isoja kaivos- ja muita vastaavia hankkeita. Maa­kuntaan pitää maankäyttö- ja vesiasioiden lisäksi siirtää myös luonnon- ja ympäristön­suojelun asiat, kuten kansallis- ja luonnonpuistot sekä Natura-alueet.

Näiden tärkeiden sektoreiden oikea paikka on ehdottomasti maakunta eikä mikään ympäristö-AVI. Lauri Tarasti entisenä kansliapäällikkönä olikin sisäpiiriläisenä jäävi näitä asioita selvittämään.

Maakuntahallinto antaa erinomaisen mahdollisuuden erilaisten intressien yhteen­sovittamiseen. Samaan neuvottelupöytään tarvitaan niin ympäristöhallinnon kuin elinkeinojenkin edustajat sovittamaan kestävällä tavalla yhteen eri intressien edut.

Alueiden ihmiset ja yrittäjät pitää osallistaa oikealla tavalla näiden investointi- ja muiden hankkeiden valmisteluun. Voidaksemme luoda yrityksille suotuisat toiminta­edellytykset on vastakkainasettelusta ehdottomasti päästävä eroon.

Metsähallituksessa on onnistuttu näiden eri intressien yhteen sovittamisessa tavalla, josta voisi ottaa mallia.

Suomessa valtion viran­omaiset voivat valittaa toistensa päätöksistä, mikä on tarpeetonta. Valtion tahto­tila pitää rakentaa yhdessä pöydässä eri sektoriministeriöiden yhteistyönä. Näin loppuisivat viranomaisten turhanaikaiset keskinäiset valitukset, jotka vain siirtävät investointien toteutumista ja ovat resurssien tuhlausta.

Maakuntahallinnon lait lähtevät elokuussa lausunto­kierroksille. Sieltä saadun palautteen perusteella lakeja tullaan korjaamaan.

Keskustan ajama maa­kunta­hallinto on jäämässä todella torsoksi, jos sieltä puuttuvat niin opetus- ja kulttuuriministeriön kuin myös ympäristöministeriön toimivallan siirrot maakuntiin. Maankäyttö ja vesiasiat, joita nyt oltaisiin siirtämässä esityksen mukaisesti, ovat pieni osa ympäristöhallinnosta. Se ei missään oloissa riitä.

Maakuntavaltuuston toimivaltakin on jäämässä lähes olemattomaksi ainakin soten osalta, kun siihen tulee vahva ministeriöstä tapahtuva ohjaus ja valvonta.

Ympäristöhallinnossa tarvitaan maakuntatasolla yhteistyön ja sovinnon rakentajia voidaksemme tehokkaasti hyödyntää rikkaat luonnonvaramme hyvinvointimme perustana.

ex-maa- ja metsätalousministeriForssa