Politiikka takaisin politiikkaan MUOVIT KIELTOON

Kansalaisten poliittinen harrastus on vähentynyt, jos on tuijottaminen puolueiden jäsenmääriä. Kaikilla puolueilla on nykyisin vähemmän jäseniä kuin pari vuosikymmentä sitten. Ei tämän tarvitse merkitä sitä, että kiinnostus politiikkaan olisi vähentynyt. Se voi kuitenkin olla siitä oire, eikä sellainen oire ole ollenkaan hyvä asia kansanvallan kannalta. Puolueisiin kuuluminen ei ole nykyisin suosittua. Julkinen keskusteluilmasto leimaa puolueihmiset jopa jollakin tavoin epäkelvoiksi. Suurten tiedotusvälineiden suhtautuminen ruokkii käsitystä politiikan epäilyttävyydestä. On toimituksia, joissa osataan paitsi kirjoittaa politiikasta, myös tehdä politiikkaa. Toimittajat eivät yleensä ole aktiivisia puolueihmisiä, mutta asenteet paistavat jutuista usein läpi. Eikä tämä ole suinkaan vain maan suurimman lehden ongelma. Tautia on kyllä muuallakin. Politiikasta raportointi on myös muuttunut. Helsingin Sanomilla on puolijoukkueen kokoinen politiikan toimitus, mutta lehdestä ei tahdo löytää enää yhtään valtioneuvostoa tai eduskuntaa koskevaa uutista. Aktiivinen kansalainen lukeekin tänä päivänä Demaria, Suomenmaata ja Maaseudun Tulevaisuutta saadakseen tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Myös ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet jaksaa vielä raportoida politiikasta. Lehtien uusi piirre on kampanjajournalismi. Joskus kampanjointi on ihan paikallaan. On kuitenkin hyvä kysymys, onko lehtien perustehtävä olla uutisten välittäjiä vai lähetyssaarnaajia. Politiikan huono maine ei johdu silti pelkästään lehtien ja toimittajien ilkeydestä. Poliitikot osaavat sotkea asioita ja säheltää ihan itsekin. Jos poliitikko lähettelee urakalla tekstiviestejä tissibaarin blonditanssijalle, joka kiikuttaa ne rahanhimossaan skandaalilehteen, niin tottakai se vaikuttaa poliitikon julkikuvaan. On kuitenkin muistettava, että kaikki poliitikot eivät keskity tekstiviestien lähettelyyn. Eikä se tarkoita sitä, etteikö tavallinen kansa lähettelisi tahollaan omia viestejään. Ero on siinä, että julkkispoliitikko joutuu asiasta tikun nokkaan, tavallisen virtasen toilailuista ei kukaan ole kiinnostunut. Kansanvalta on huono järjestelmä, sen tietävät kaikki. Samalla se on kuitenkin paras ja etevin systeemi, minkä ihmiskunta on keksinyt. Demokratia nykymuodossaan ei ole edes kovin vanha keksintö. Demokratiaan kuuluvat myös ihmisoikeudet, eikä niistäkään ole pidetty menneinä vuosisatoina kovin tarkkaa lukua. Jos kansalaiset eivät usko, että he pystyvät itse päättämään asioistaan, on syytä huoleen. Suomessa kannattaisi huolestua siitä, että meillä on Pohjoismaiden alhaisimmat äänestyslukemat. Muissa maissa on normaalia, että vaaleissa äänestysprosentti on yli 80. Meillä lukemat ovat pudonneet jonnekin 60–70 prosentin väliin. Suomen suurin puolue onkin nukkuvien puolue. Verrattuna pohjoismaisiin naapureihinsa Suomi on kansalaisosallistumisen kehitysmaa. Kunnon demokratiaa ei voi olla ilman puolueita. Puolueet taas pitäisi pystyä erottamaan toisistaan poliittisen sanoman perusteella. Voisiko yksi syy politiikan halveksuntaan olla siinä, että puolueita myydään nykyisin kuin makkaraa. Politiikka on häivytetty politiikasta niin kauas, että yleisö ei aina tiedä, onko kyseessä idolsvaalit vai eduskuntavaalit. Tuntuu lattealta väittää, että poliitikot yleensä ovat ahkeria, kunnollisia ja tunnollisia kansalaisia. Monet niistä, jotka eivät näy julkisuudessa saavat paljon aikaan kunnallisvaltuustoissa ja eduskunnassa. Väite on tosi, mutta kuka siihen tosissaan uskoo? Mieleen tuleekin entisen politiikantekijän lausahdus, kun hän valmisteli vappupuhetta eikä millään meinannut keksiä, mitä puhuisi. ”Taidan kerrankin puhua totta, niin kukaan ei usko minua.” Maailmassa ei pidä kieltää kaikkea, ei edes jäällä liikkumista ilman naskaleita, vaikka SDP:n kansanedustaja Kimmo Kiljunen sellaista ehdottaakin. Joitakin asioita voisi silti vähän ohjailla. Muovipusseista on tullut suoraan sanottuna ympäristöhaitake. Suomessakin olisi viisaampaa, että siirryttäisiin takaisin kangaskasseihin. Jos ei kangaskassia olisi mukana, niin ostokset pakattaisiin sitten paperikassiin. Muovipussi on kaikilta osiltaan huono ratkaisu. Se on teh- ty öljystä, joka on uudistumaton luonnonvara. Pussi ei häviä luon- nossa vaan kestää parhaassa tapauksessa kymmeniä vuosia hajoamatta. Muovipussit roskaavat ympäristöä ja tekevät siitä vähintäänkin epäsiistin. Hyvä puoli muovipussissa on se, että siinä voi viedä roskat ulos. Huono puoli on taas se, että Suomessa ei vielä polteta roskia riittävässä määrin. On typerää ajaa muovipusseja kaatopaikalla ja varastoida ne sin- ne tuhanneksi vuodeksi. Norja aikoo nyt kieltää muovipussit. Myös Australiassa harkitaan täyskieltoa. Yhdysvalloissa kielto on jo monissa kaupungeissa. Missä ovat Suomen virkaintoiset ympäristöviranomaiset? Miksi ympäristöministeriö ei tee mitään? Lopettakaa talonpoikien kiusaaminen naturoilla ja keskittykää olennaiseen. Aloittakaa muovipusseista.