Kokonkyläläiset kiipeävät seinälle
Tuomas Yli-Kokko näyttää seinäkiipeilyn mallia Kokonkylän omalla seinällä. Johannes Tervo13.1.201615:00
Kauhajokelainen Tuomas Yli-Kokko sai 2000-luvun alussa lentävän lähdön paluumuutolleen kotikylään. Kokonkylän kyläseura oli päättänyt perustaa nuorisojaoston ja sen vetäjäksi puhuttiin vastikään kotikonnuilleen muuttanut kemian ja matematiikan lehtori.
”Toivottiin sellaista toimintaa, ettei tenavien aina tarvitsisi lähteä keskustaan harrastamaan – mieluummin sieltä tänne.”
Yli-Kokko oli aiemmin työskennellyt Vaajakoskella ja innostunut siellä kiipeily- ja seikkailutoiminnasta. Kun Kauhajoella ei kiipeilyseinää ennestään ollut, kyläseura päätti hankkia sellaisen tarvittavine välineineen.
Oma viisimetrinen seinä saatiin pystyyn noin kymmenen vuotta sitten Suupohjan Kehittämisyhdistyksen Leader-rahoituksen tuella. Kylästä löytyi kiipeilyseinälle sopiva paikkakin kyläseuraan fuusioituneen maamiesseuran yhteisen viljankuivaamon seinästä.
Koska kiipeilypaikkoja on tarjolla vain harvakseltaan, kiipeilytapahtumille on kysyntää. Yli-Kokko on kouluttautunut köysitoiminnan ohjaajaksi ja kyläseura järjestää tilauksesta tapahtumia muun muassa kouluille.
”Toukokuussa on taas ruuhka, kun koulut haluavat tarjota oppilaille vuoden päätteeksi jotakin jännää.”
Toinen tilauspiikki on alkusyksyllä. Samoihin vuodenaikoihin kasaantuvat myös ohjaajan kiireet, sillä hän viljelee kotitilan peltoja ja käy päivätyössä Kauhajoen lukion opettajana ja vararehtorina.
Syksyllä kuivaamollakin on vilskettä.
”Saamme olla tarkkoina, ettei käy niin, että rekka tulee juuri hakemaan viljaa Koskenkorvalle, kun olemme saaneet ryhmälle köydet ja muut rensselit valmiiksi.”
Seinällä kapuamisen ohella Yli-Kokko ohjaa korikiipeilyä. Siinä valjastettu kiipeilijä kasaa omaa vuortaan perinteisistä muovisista juomakoreista ja astuu kahvojen koloihin. Kun koritorni on korkea tai kiipeilijän tasapaino herpaantuu muuten vain, torni romahtaa ja kiipeilijä jää roikkumaan valjaisiin. Valjaiden kiinnityspiste voidaan virittää yläilmoihin vaikkapa kurottajalla tai isolla tukkikuormaimella.
Tilaustapahtumilla kyläseura saa rahaa kalliin välineistön ylläpitoon – itse tarkoitus se ei ole.
”Päämotivaatio on järjestää toimintaa omille jäsenille.”
Parin tunnin ohjattu kiipeilysessio maksaa lähialueella järjestettynä noin sata euroa, Yli-Kokko arvioi.
Uusien aktiivien ja ohjaajien koulutuksessa Kokonkylässä podetaan kaikkien maalaiskylien kroonista ongelmaa: innostuneet nuoret muuttavat muualle opiskelemaan. Yli-Kokko ja muut kyläseuralaiset odottelevat innolla, että kylään saadaan lisää paluumuuttajia ja uudisasukkaita. Kokonkylä onkin houkutteleva kylä, sillä matkaa Kauhajoen keskustaan on vain viisi kilometriä. Yhdistykseen kuuluu noin 500 jäsentä.
Kylän eri yhdistykset päättivät keventää kerralla yhdistystoiminnan byrokratiaa ja kokousrumbaa 1990-luvulla liittymällä kyläyhdistykseen. Maa- ja kotitalousnaisista tuli kyläseuran naisjaosto, maamiesseura muuttui konejaostoksi. Nuorisoseura jatkoi uinuvana, koska sen omistuksessa on kylätalo Louhela. Nuorisotoiminta jatkui kyläyhdistyksen nuorisojaostona. Malli on havaittu Kokonkylässä toimivaksi.
”Aktiivisia toimijoita ei vain riitä kaikkiin yhdistyksiin”, Yli-Kokko toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
