Paras perintöni: maustemylly, jolla saatiin lapsi syömään

Kardemummamyllyn pyöritys sai 40 vuotta sitten lapsen suun loksahtamaan auki, ja niin saatiin suuhun myös tarpeellista ravintoa. Kuva: Sanna Turpeinen

Maustemylly lapsen syötössä

"Synnyin 1970-luvun alussa savolaiseen maanviljelijäperheeseen. Vanhempieni lisäksi, meillä asuivat sille ajalle ominaiseen tapaan isäni vanhemmat, jotka tekivät vielä osansa lypsykarjatilan loputtomasta työmäärästä.

Kolmatta sukupolvea edustivat kaksi veljeäni, jotka jo aloittelivat koulutaipaleitaan. Perheeseen sitten syntyi se kaivattu tyttölapsi eli minä. Olin taaperoikäisenä varsinainen aneeminen rääpäle, heiveröinen, vähäverinen tytönriepu, jolle ei maistunut ruoka.

Tuohon aikaan neuvolassa ei puhuttu kukkaiskieltä: "Tuo tyttö on saatava syömään!" Äidilleni jopa sanottiin, että lapsi otetaan pian sairaalaan, jos ei ala ruoka lautaselta hävitä.

Ukaasien jälkeen ruokkimiseeni valjastettiin kahden sukupolven voimavarat: äitini, jo kaksi poikalasta koululaisiksi kasvattaneena, ja mummoni, joka sotavuosien niukkuudesta huolimatta oli saanut pidettyä kaikki viisi lastaan elävien kirjoissa.

Äitini varustautui ruoka-annoksellani ja mummoni mukaan lähti keittiöstä vanha, kardemumman jauhamiseen tarkoitettu mylly. Minut houkuteltiin kotimme yläkertaan johtavaan portaikkoon. Siellä ahtaassa vinninrapussa istua kököttivät kolmen eri sukupolven naiset. Mummoni rupesi laulamaan ja samalla keskittyneesti pyörittämään kardemummamyllyä.

Minua tuo touhu lienee kummastuttanut, koska tuijotin mummoa ja suu loksahti auki. Siinä samassa äitini sujautti lusikallisen ruokaa suuhuni. Laulu jatkui, mylly pyöri ja lautanen tyhjeni.

Siitä, kuinka pitkään tätä myllytystä jatkui, minulla ei ole tietoa. Ilmeisesti riittävän kauan, koska olen tässä ja nyt.

Kun kardemummamyllyn pyörittämisestä oli kulunut noin 40 vuotta, äitini kerran meillä käydessään meni yht’äkkiä eteiseen penkomaan laukkuaan. Sieltä ilmestyi tuo ikivanha maustemylly. Äitini mielestä mylly kuului juuri minulle, koska kyseinen kapistus oli ollut tärkeä apu ruokkimisessani.

Hetkisen myllyä tutkiskeltuamme mieheni vilkaisi minua pilke silmäkulmassaan ja totesi anopilleen: "Luulenpa, ettei minun ainakaan enää syöntiaikoina tarvitse tytöllesi alkaa tuota myllyä pyörittää."

Sanna Turpeinen

Henkiset arvot ja kahvimylly

"Paras perintö, jonka olen saanut: tehdä työ hyvin ja rehellisyys, henkiset arvot ja käsityötaito. Nämä halusin jättää myös jälkipolville.

Tavaroista tunnepitoisin on edesmenneen isäni sota-aikana tekemä, oljilla kuvioitu rasia, äitini vanha keittokirja vuodelta 1938 sekä vanha kahvimylly tuoksuineen.

On myös mukava kertoa seuraaville sukupolville tarinoita omasta lapsuudesta."

Inkeri Jaakkola

Lue myös:

Tärkein perintö: Ei raha vaan tarinat