Valtion budjetti ei ole satukirja

Koville ottaa oppositiossa. Suomen talous kasvaa. Työttömyys vähenee. Työpaikkoja tulee lisää. Suomessa ja Suomeen tehdään investointeja. Terrafamekin nousee. Hallituksen suunnitelma toteutuu. Suomen suunta piti kääntää ja se tehtiin.

Ensin on sanottava, että opposition vaihtoehtobudjetit ovat ehdottomasti demokratian juhlaa. On äärimmäisen tärkeää, että oppositiolle annetaan tilaisuus esitellä oma vaihtoehtonsa. Nyt ei voi huutaa vain EI KÄY. On kerrottava, mitä itse tekisi eri tavalla. Heti perään on kuitenkin todettava, että valtion budjetti ei voi olla satukirja.

Toistuvasti hallituksen politiikkaan epätyytyväinen vanha työväenpuolue SDP esittää omassa vaihtoehdossaan kymmeniä ja satoja miljoonia euroja erittäin kannatettaviin kohteisiin. Tarjolla on lisää ilmaista koulutusta, ilmaiset päiväkodit, opiskelijoille lisää rahaa. Siinä tuntuu olevan ihan kaikille jotain. Miksei kaikki voisi olla ilmaista? Ja sen lisäksi lähes kaikki tämän hallituksen tekemät ikävät leikkaukset voitaisiin perua. Uskomatonta nerokkuutta.

Mutta sosialisti paljastaa aina karvansa, kun joutuu vastaamaan kysymykseen, että mistä rahat.

Suomen 100-vuotisjuhlavuonna demarit aloittaisivat budjetoinnin ryöstämällä itsenäisyyden juhlarahaston Sitran ja ottaisivat sieltä yli 300 miljoonaa rahoittaakseen näitä kaikille kaikkea kivaa ilmaiseksi -tyyppisiä menolisäyksiään.

Mistähän rahat sitten seuraavana vuonna tulisivat, kun uudelleen tarvittaisiin 300 miljoonaa samoihin menoihin? Leikataanko sitten tuplasti? Tai toivotaan, että joku muu leikkaa?

Antti Rinne entisenä valtiovarainministerinä tietää varsin hyvin, että näin ei voi eikä kannata Suomen taloutta suunnitella. Todellisuudessa seuraava hallitus ei peru yhtäkään tämän hallituksen leikkausta. Istui siellä ketä tahansa.

Demarien vaihtoehdossa onkin menolisäykset rahoitettu lähinnä niillä kuuluisilla dynaamisilla vaikutuksilla, joita ei millään voida todentaa tai laskea. Lattialta huuteluksi meni jälleen. Mielikuvitusrahan lisäksi veroja tietysti kunnon sosialismin hengessä korotettaisiin.

Suomessa on kuitenkin aina koalitiohallitus, eli ei ole syytä pelätä, että yhdenkään puolueen vaihtoehto sellaisenaan toteutuisi. Jos nykyoppositio menestyy vaaleissa, seuraavalla kaudella voi olla tarvetta sovitella yhteen SDP:n ja vihreiden linjauksia taloudesta.

Molempien vaihtoehdoissa silmiinpistävää on veronkorotusten tarve. Siinä missä tämä hallitus on toteuttanut 1,2 miljardin euron tuloveronkevennykset pieni- ja keskituloisia painottaen, sekä vihreät että SDP esittävät molemmat noin miljardin euron veronkorotuksia.

Erityisesti duunarit, yrittäjät ja maaseutu maksaisivat laskun. Demarit poistaisivat muun muassa yrittäjävähennyksen sekä metsätalouden sukupolvenvaihdoksia helpottavan metsälahjavähennyksen. Leikkuriin joutuisi myös makera, jolle tämä hallitus on myöntänyt lisärahoitusta parantaakseen suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Vihreät kurittaisivat lisäksi haja-asutusalueen asukkaita kilometrikorvausten ja työmatkavähennyksen poistolla. Autovero nousisi heittämällä. Energiaveroa korottamalla pysäytettäisiin paperikoneet ja suljettaisiin terästehtaiden ovet.

Fillarilla vaan lapset hoitoon ja sitten töihin. Jos työpaikka vielä on. Ja mitä tilalle? Ainakin pakolaiskiintiö 2 500 henkilöön ja 100 miljoonaa kehitysyhteistyöhön.

Onneksi tämä punavihreä utopia ei toteudu ja rampauta koko Suomea. Hallituksen työ talouden kääntämiseksi jatkuu. Ja tulokset puhuvat puolestaan.