Euroopan naiivius Venäjää ja Kiinaa kohtaan käy kalliiksi

Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Ukraina on tänään pitänyt pintansa Venäjän raakalaismaista hyökkäystä vastaan 146 päivää. Vladimir Putinin hyökkäys yllätti eurooppalaiset, vaikka näin laajasta yllätyshyökkäyksestä huolimatta miehen suurvaltapyrkimykset olivat olleet näkyvillä jo pidempään.

Vuonna 2008 Venäjän joukot hyökkäsivät Georgian puolelle. Toinen herätys lännelle tuli Venäjän vallattua Krimin niemimaan ja lähetettyä Itä-Ukrainaan tunnuksettomia sotilaita vuonna 2014. Kummassakin tapauksessa Venäjä tuki itselleen myötämielisiä kapinallisia varmistaakseen oman etupiirinsä.

Krimin valtauksen jälkeisistä talouspakotteista huolimatta Venäjän uhkaan herättiin Euroopassa liian myöhään, koska sinisilmäisyys ja suoranainen naiivisuus Venäjää kohtaan olivat sokaisseet lännen päättäjät.

Venäjästä uskottiin liian hyvää, ja yleistä linjaa kritisoivia haukuttiin Venäjä-vihamielisiksi. Vihamielisyydestä en tiedä, mutta ainakin heillä oli realismia matkassa.

Harvalle 2010-luvun eurooppalaiselle valtionpäämiehelle voi antaa kehuja Venäjä-politiikasta. Uhkakuvista huolimatta Eurooppa sidottiin suurvaltaunelmoijan armoille halvalla fossiilisella tuontienergialla. Oman energiantuotannon laiminlyönti kostautuu nyt karusti.

Putinin hirmuhallinto ei ole valitettavasti ainoa diktatuuri, joka porskuttaa länsimaiden ajattelemattomuuden takia. Kiina on nimittäin pitkällä tähtäimellä Venäjääkin vaarallisempi valtio.

Kiinan vaarallisuus piilee siinä, ettei sen tarvitse käyttää sotilaallista voimaa laajentaakseen etupiiriään.

Ironista kyllä, kommunistihallinto valtaa maailmaa kuin kunnon kapitalisti eli rahalla. Kiinan valtionyhtiöt ovat tahkonneet huimia tuloksia, jonka hedelmiä annetaan lainaksi ympäri maailmaa.

Kiinan kanssa surullista on, että se on kasvanut länsimaiden rahalla nykyisenlaiseksi talousmahdiksi. Länsimaisen tuotannon siirrolla Kiinaan alettiin rahoittaa hirmuhallintoa, joka ei pienen markkinataloushuuman alla muuttanut todellista synkkää luonnettaan.

Tulevaisuuden mantereella Afrikassa Kiina tekee länttä parempaa ”kehitysapua”. Kiina lainoittaa infrastruktuurihankkeita, millä se sitoo paikalliset päättäjät palvelemaan Kiinan ulkopoliittista etua. Länsi ei ole tähän pystynyt.

Euroopan tulisi nyt herätä ja tehdä tarvittavat toimet ollakseen taas itsenäinen diktaattoreista. Eurooppalainen suomettuminen ei edistä länsimaista demokratia- ja ihmiskäsitystä, kun vastassa on demokratiaa halveksuvia diktaattoreita.

Ukrainan auttamiseksi tulee heille tarjota kaikki materiaaliapu, joka vain suinkin voidaan lähettää. Eurooppalaiseen energiantuotantoon tulee satsata EU:nkin isolla rahalla, sillä tuhansilla öljy- ja kaasumiljardeilla Putinin sotaretken rahoittaminen on irvokasta.

Venäjän kanssa uuden tiukan linjan tulee pitää niin kauan, kun vallassa on tsaarin rajoihin haikailevia kiihkoilijoita.

Kiinaa ajatellen eurooppalaisen teollisuus- ja ennen kaikkea teknologiatuotannon vahvistaminen omalla mantereella on elintärkeää. Lisäksi länsimaiden valtionvelkaongelmat tulee selättää ennen kuin Kiina iskee taloudellisesti lännen akilleenkantapäähän.

Mitä itsenäisempi länsi on taloudellisesti, sitä vapaampi se todellisuudessa on. Tämän saavuttaminen vaatii silmien avaamista ja pään ottamista pois pensaasta.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.