Viinit pysykööt viinakaupoissa – ruokakauppaketjut eivät ikinä yltäisi Alkon tasolle palvelussa
Lääkkeiden ja viinien myynnin vapauttamisella tuhottaisiin lopullisesti Suomen viimeiset, asiantuntevan palvelun erikoisliikkeet, Juhani Reku kirjoittaa. Valtaosa suomalaista ruokakaupoista suhtautuu hänen mielestään ruokaan vain määränä ja hintana.
Alkon viinivalikoimaa. Kuvituskuva. Kuva: Carolina HusuEräällä sukulaisellani on tapana sanoa lempiruokansa olevan ”paljon”, alkoholijuoman tärkein ominaisuus prosentit ja että ”vain halvin on kyllin hyvää”.
Itse taas olen valmis maksamaan makunautinnoista. Ennen muuta minut voi lumota hyvällä palvelulla: kun kaupassa tai ravintolassa kohtaan työnsä hallitsevan ja tuotteeseensa antaumuksella suhtautuvan asiakaspalvelijan, kukkaronnyörit kyllä antavat myöden.
Näin kävi esimerkiksi viime viikon torstaina Järvenpään Alkossa. Kysyin henkilökunnalta sopivaa viiniä tartarpihville. Vastaukseksi sain kymmenen minuutin esitelmän tartarin valmistusmenetelmistä ja sen vaikutuksesta sopivan viiniparin löytymiseen. Antoisan keskustelun myötä kotiin lähti lauantai-iltana täydelliseksi osoittautunut viini, joka vieläpä löytyi hyllyn keskivaiheilta eli hintakin oli hyvin kohtuullinen.
Vastaavaa olen kokenut lukemattomia kertoja myös Kankaanpään Alkossa. Eräskin sen myyjistä on oppinut tuntemaan meidät ja rientää aina innokkaasti esittelemään uutuuksia, joiden hän arvioi kiinnostavan juuri meitä. Asialleen omistautuneesta, sydämellisestä palvelusta olemme saaneet sekä hyvän mielen että monia kiinnostavia makuelämyksiä, joita emme ehkä olisi itse koskaan tulleet kokeilleeksi.
Alkossa myyjät tuntevat valikoiman ja ovat aina auliisti jakamassa tietonsa asiakkaalle.
Ruokakaupoissa vastaavaa saa kokea äärimmäisen harvoin. Niissä henkilökunta keskittyy hyllyttämään ja rahastamaan. Se heille myös suotakoon, koska työnantaja ei heiltä muuta vaadi. Valtaosa suomalaisista ruokakaupoista suhtautuu ruokaan suunnilleen samalla tavalla kuin sukulaiseni: määränä ja hintana.
Alkossa on ollut jo pari vuosikymmentä aivan päinvastainen ajattelumalli. Myyjät tuntevat valikoiman ja ovat aina auliisti jakamassa tietonsa asiakkaalle. Kun Alko takavuosina mainosti ”Palvelun asuvan Alkossa”, sille oli, ja on yhä, katetta.
Juuri tästä syystä vastustan äärimmäisen jyrkästi alkoholin myynnin vapauttamista enää yhtään nykyisestä.
Ruoan vähittäiskauppaketjut ovat myyneet ajatusta vapaammasta alkoholikaupasta muun muassa sillä, että olisi kätevää ostaa viikonlopun päivälliselle sekä ruoka että viini samasta paikasta. Ostetaanhan samalla markettikierroksella siitä juomaosaston vieressä olevasta rekistä päivällisellä käytettävät vaatteetkin.
Lisäksi marketit haluavat hyllyihinsä itsehoitolääkkeet. Kun lauantaina ostetut prosentit jyskyttävät sunnuntaina ohimoita, voi avuksi ottaa marketista ostetut buranat.
On aivan selvää, että marketeista kannettaisiin toimivien makuparien sijaan sopivan hintaisia prosentteja, kun myyjiltä ei apua valintoihin heruisi.
Lääkkeiden ja viinien myynnin vapauttamisella tuhottaisiin lopullisesti myös Suomen viimeiset, asiantuntevan palvelun erikoisliikkeet. Isoissa kaupungeissa asuville palvelua olisi jatkossakin, mutta maakuntien Suomi saisi erikoisliikkeiden laajoille valikoimille ja sen tuntevalle henkilökunnalle heittää hyvästit.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n pääkirjoitustoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
