Yliö: Metsien käytön monimuotoisuus on vahvuus
Ei ole yhtä, kaikille suomalaisille sopivaa metsien käyttötapaa, mutta eri käyttömuotojen välisiä synergioita pystytään vahvistamaan, kirjoittaa vieraileva tutkija Lauri Hetemäki Helsingin yliopistosta. ”Tämän tulisi olla metsäpolitiikan ohjenuora riippumatta poliittisista hallituskokoonpanoista tai muuttuvasta toimintaympäristöstä.”
Julkisessa metsäkeskustelussa korostuvat usein haittavaikutukset ja jännitteet, kuten puuntuotannon, hiilinielujen ja monimuotoisuuden väliset ristiriidat, kirjoittaja toteaa. Kuva: Heikki Willamo, Tommi Hakala5.3.202509:00
Suomalaisten suhteessa metsiin korostuu kaksi tärkeää piirrettä: metsistä välitetään, ja niihin liittyy monenlaisia toiveita. Metsät herättävät jopa intohimoja, ja monilla on vahva näkemys siitä, miten niitä tulisi hoitaa – tai olla hoitamatta.
Maailmassa on maita, joissa metsien merkitystä ei koeta yhtä tärkeäksi, mikä on saattanut johtaa metsien määrän vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen – pahimmassa tapauksessa jopa niiden täydelliseen häviämiseen.
Ajan ja toimintaympäristön muuttuessa metsiltä toivotaan erilaisia asioita. Kullakin ajanjaksolla tietyt ensisijaiset tarpeet ovat korostuneet. Tämä kehitys on Suomessa johtanut siihen, että metsiämme hyödynnetään monin eri tavoin. Metsäalalla tuotetaan monenlaisia tuotteita ja palveluita, ja sen kehitys perustuu laaja-alaiseen osaamiseen – ainakin verrattuna moniin muihin maihin.
Metsien monimuotoisuuden lisäksi on tärkeää varmistaa niiden monipuolinen käyttö. Tämä auttaa vähentämään riskejä, jotka liittyvät tulevaisuuden tarpeiden väistämättömään epävarmuuteen. Suomen vahvuus onkin siinä, ettei metsien käytössä veikata vain yhtä hevosta.
Seuraavassa on kaksi esimerkkiä viimeaikaisista muutoksista, jotka ovat tulleet enemmän tai vähemmän puun takaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut esiin metsiin liittyvän omavaraisuuden merkityksen tavalla, jonka kenties ajateltiin jo kuuluneen menneisyyteen. Viimeiset kolme vuotta olisivat olleet monella tapaa vaikeampia ilman mahdollisuutta turvautua omiin metsiin, osaamiseen ja metsäsektorin tarjoamiin ratkaisuihin.
Toinen, todennäköisesti edessä oleva muutos liittyy metsien hiilinieluihin. Useista eri syistä vaikuttaa siltä, että jatkossa EU:ssa ja Suomessa metsien hiilinieluihin perustuva politiikka ja toimenpiteet menettävät merkitystään. Niihin ei enää tulla tukeutumaan ilmastonmuutoksen hillinnässä samassa määrin kuin aiemmin ajateltiin.
Metsien monipuolisen käytön varjopuoli on, että eri käyttömuodot voivat olla keskenään ristiriidassa. Esimerkiksi puuntuotanto ja metsien suojelu saattavat asettaa toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Kansalaisten erilaiset arvot ja toiveet metsien käytöstä voivat johtaa jännitteisiin, joita viime kädessä sovittelevat poliitikot.
Päätökset siitä, kuinka paljon panostetaan eri käyttömuotoihin, vaihtelevat vaalien, hallituskokoonpanojen ja EU-politiikan mukana.
Metsien monipuolinen käyttö auttaa vähentämään riskejä, jotka liittyvät tulevaisuuden tarpeiden väistämättömään epävarmuuteen.
Julkisessa metsäkeskustelussa korostuvat usein haittavaikutukset ja jännitteet, kuten puuntuotannon, hiilinielujen ja monimuotoisuuden väliset ristiriidat. Media tuo herkästi esiin konflikteja, mikä voi luoda vaikutelman, että metsien eri käyttömuotojen yhteensovittaminen olisi vaikeampaa kuin se välttämättä on.
Sen sijaan synergioista puhutaan vähemmän. Tämä johtuu osittain siitä, että niiden tunnistaminen edellyttää laajempaa ja pitkäjänteisempää tarkastelua. Yksi esimerkki tästä on metsien monimuotoisuuden ja biotalouden väliset kytkökset.
Maailmassa, jossa ei ole ihmisiä, metsien monimuotoisuus ei tarvitse biotaloutta. Mutta ihmisten maailmassa metsien monimuotoisuus näyttää tarvitsevan myös biotaloutta.
Tutkimukset osoittavat, että biotalouden ja metsien monimuotoisuuden välillä voi olla synergioita – ei pelkästään haittavaikutuksia. Esimerkiksi metsien hoitotoimilla voidaan edistää näiden synergioiden syntymistä. Toisaalta biotaloutta tarvitaan rahoittamaan näitä hoitotoimia, kuten kuusimetsien muuttamista sekametsiksi sekä metsien uudistamista muuttuvaan ilmastoon sopivilla taimilla. Nämä toimet tukevat monimuotoisuutta ja metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Biodiversiteetti on puolestaan edellytys metsien kasvulle, terveydelle ja kykyyn sopeutua ympäristömuutoksiin. Siksi se on myös perusta kaikille metsäbiopohjaisille tuotteille ja palveluille – eli metsäbiotaloudelle.
Yhtä ainoaa, kaikille suomalaisille sopivaa ja riittävää metsien käyttötapaa ei ole. On kuitenkin mahdollista vahvistaa synergioita ja vähentää haittavaikutuksia eri käyttömuotojen välillä. Tämän tulisi olla metsäpolitiikan ohjenuora riippumatta poliittisista hallituskokoonpanoista tai muuttuvasta toimintaympäristöstä.
Metsien käyttömuotojen välisten synergioiden etsiminen ja haittavaikutusten vähentäminen kannustaa lisäksi kompromissien löytämiseen eri intressiryhmien ja kansalaisten kesken.
Teeman tulisi olla myös nykyistä vahvemmin esillä tutkimuksessa. Se ei ole helppoa, sillä se edellyttää laaja-alaista, monitieteistä ja pitkäjänteistä tarkastelua.
Lauri Hetemäki
vieraileva tutkija
työelämäprofessori emeritus
Helsingin yliopisto
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
