Kuluttajatyöllä suuri merkitys maataloudelle

MT:ssä ja Helsingin Sanomissa muutama viikko sitten julkaistun kirjoitukseni jälkeen sain palautetta eräältä tuottajalta, että eikö meillä ole tärkeämpiäkin murheita kuin ruuantuotannon imago. Että koirat haukkuu ja karavaani kulkee, että kannattavuudesta tulee olla huolissaan.

Tämä palaute sai minut pohtimaan asioiden vaikutussuhteita.

Jos ajatellaan vain tätä hetkeä, kannattavuus ja maksuvalmius ovat tärkeimpiä. Mutta pitkällä tähtäimellä kuluttajien asenteilla ruokaan, sen tuottamiseen ja alkuperään on merkitystä.

Ruuantuotannon imagolla on merkitystä ajassa, jossa on perusteilla eläintenoikeuspuolue ja oma Yleisradiokin on liittynyt kampittajien leiriin. Kansalaisten asenteet vaikuttavat niin ostokäyttäytymiseen kuin poliittiseen päätöksentekoon.

Tulevina viikkoina järjestetään ympäri Suomen elonkorjuujuhlia ja vastaavia kuluttajatapahtumia. Kuluttajatyö on äärimmäisen tärkeää. Se ei ole vain kotimaisen ruuan menekinedistämistä, vaan myös tiedon jakamista ja vaikuttamista asenteisiin.

Kuluttajatyö on etujärjestöllemme vähintään yhtä tärkeää kuin perinteinen edunvalvonta kabinettivääntöineen. Olen paljon pohdiskellut alamme tulevaisuutta ja tullut tulokseen, että kuluttajatyötä tulee lisätä.

Maatalouspolitiikkaan ei tule pitkällä tähtäimellä vakautta, jos kansan syvät rivit eivät ole kotimaisen ruuantuotannon takana. Saavutamme jatkossakin korkeintaan torjuntavoittoja meille tärkeissä asioissa, jos kotimainen ruoka ja sen tuottaminen ei kansalaisten silmissä tärkeää.

Poliittinen päätöksenteko heijastelee kansan asenteita. Jos ne menevät ristiin ja ruuantuotantoa tuetaan liikaa, seuraavat vaalit kääntävät päätökset toiseen suuntaan.

Ei Suomella eikä meillä tuottajilla ole varaa tähän. Kotimaisen ruuan arvostus pitää saada kuntoon. Poliitikot voivat omalla esimerkillään laittaa asioihin vauhtia.

Kansanedustajien pitää vaatia eduskuntataloon kotimainen ruoka ja presidentin tulee tarjota vierailleen vain kotimaista ruokaa. Puolustusvoimat pitää pystyä muonittamaan ilman tuontiruokaa. Ne eurot, jotka laitetaan kotimaiseen ruokaan, tulevat taatusti takaisin monin eri muodoin.

Jotta viesti saadaan kuluttajille asti ja ostopäätökset muuttumaan, tarvitaan paljon kuluttajatyötä. Ruuantuottajan ja ostajan välisiä kohtaamisia kasvokkain, avoimia ovia, toritapahtumia ynnä muuta. Siihen työhön pystyy ja tarvitaan jokainen tuottaja.

Kotimaisen ruuan menekin kasvu on kuluttajatyön pikavoitto. Suurempi ja pitkäaikaisempi merkitys saavutetaan, jos asenteet ruuantuottamiseksi muuttuvat sallivammiksi.

Jos navetan rakentamisen ympäristölupa ei joudu valitus- ja muistutuskierteeseen hajuhaitan vuoksi ja lietesäiliö saa jäädä kattamatta samasta syystä, ollaan oikeaan suuntaan menossa. Jos lanta saataisiin jätteestä nurmen/viljan jatkojalostuksen sivutuotteeksi, pois jätestatuksen alta, moni asia olisi paremmin.

Tämän hetken kassakriisin selättämiseksi tarvitaan kyllä pikaisia ja rohkeita toimia ja paksunahkaisia päättäjiä, jotka uskaltavat tehdä vastoin maatalouskriittisen kansan tahtoa.

On kyse huoltovarmuudesta – siitä onko meillä omavaraisuus tärkeimpien ruuan raaka-aineiden osalta. Vai saammeko valtiona lähettää liittymisanomuksen siihen maahan, mistä ruokammekin tuodaan.

Kiuruveden 
vuoden nuori maaseutuyrittäjä