Avohakkuuala on katsojan silmässä

Avohakkuun hyvät ja huonot puolet on lähes kaikki pöyhitty kesän paneeleissa. Yksi kiistanalainen näkökohta on kuitenkin jäänyt epäselväksi: metsät maisemana?

Maisema on luonnollisesti subjektiivinen seikka ja varsinkin sen muuttuminen rumaksi avohakkuussa koetaan kielteiseksi. Se muuttuu kuitenkin muutamassa vuodessa. Maisemien arvostusta on toki tutkittu sitäkin. Näkyvyyttä metsän sisällä, suuria puita ja puulajien kirjoa arvostetaan.

Kun Darwinin syntymästä tuli yhdeksän vuotta sitten 200 vuotta ja pääteoksen ilmestymisestä 150 vuotta, kuuluisan luonnontutkijan töitä nostettiin julkisuuteen. Yhdessä näistä käsiteltiin myös ihmisen evoluution aikaa ja paikkaa.

Synnyimme Itä-Afrikassa noin 60 000 vuotta sitten. Olemme sopeutuneet savannille, jossa on siellä täällä puu­ryhmiä. Yhtäältä ne olivat suojana villipedoilta ja toisaalta niiden piiloissa saattoi väijyä saalista.

Metsäntutkijoiden haasteena on ollut selvittää, millainen metsämaisema miellyttää nykyihmistä.

Eri maissa tehtyjen kyselyjen mukaan myönteiset mieltymykset palaavat Itä-­Afrikan synnyinseuduille. Nehän muistuttavat monissa suhteissa kaupunkien puistoja.

Nykyinen metsätalouskin jättää avohakkuiden jäljille säästöpuuryhmiä, jotka luovat kolmiulotteisen maiseman, pehmentävät näkymää ja muistuttavat savanneja. Säästöpuita on jätetty lähinnä siksi, että ne vähitellen kaatuisivat ja lisäisivät lahosta eläviä sieniä ja hyönteisiä.

Käytännössä on yleistynyt myös tapa jättää pystyyn ja lahoamaan kaikki kuorensa pudottaneet rungot. Ne taas muistuttavat pohjoista havumetsää kulon jäljiltä.