Palon jälkeen

Mielipide

1.4.202002:00

Kolumni

Mari Pantsar

Kun talo palaa, ensin tehdään kaikki voitava ihmishenkien pelastamiseksi. Sitten pyritään sammuttamaan paloa.

Mutta mitä tehdä palon jälkeen? Tämän kysymyksen edessä päättäjämme pian ovat.

Koronaepidemian keskellä tärkeintä on luonnollisesti pelastaa ihmisiä ja rajoittaa tartuntojen leviämistä. Vaikean vaiheen odotetaan jatkuvan ainakin kuukausia, ehkä pitempäänkin.

Taudin vielä jyllätessä tarvitaan myös keinoja kannatella ihmisiä ja yrityksiä pahimman yli. Hallitus ja eduskunta ovatkin jo päättäneet nipusta kiireellisimpiä toimenpiteitä.

Tämäkin menee silti aikanaan ohi. Kun pahimman yli on päästy, täytyy miettiä, miten kriisistä noustaan.

Talous ja työllisyys tulevat taatusti olemaan mustelmilla. Kriisin jälkeen monen suomalaisen tulot ovat tipahtaneet, moni on menettänyt työnsä ja moni yritys on joutunut laittamaan lapun luukulle. Tuolloin päättäjien on vauhditettava toipumista määrätietoisesti.

Tulipalon jäljiltä talo kannattaa korjata vanhaa kunnioittaen. Samalla kannattaa kuitenkin paikata aiempia puutteita.

Jos katto on vuotanut tai ikkunat vetäneet, liekkien korventamia ei kannata korvata yhtä huonoilla. Tilalle kannattaa rakentaa parempaa.

Samoin kannattaa tehdä talouden suhteen koronashokin jälkeen. Valinnoillamme on ratkaiseva merkitys sen kannalta, kuinka hyvin pystymme vastaamaan ilmaston kuumenemisen ja luontokadon kaltaisiin pitkäkestoisiin kriiseihin.

Sitra julkisti viime viikolla kestävän toipumispaketin, joka sisältää seitsemän mahdollista keinoa. Paketin avulla Suomi voi vastata taantumaan tavoilla, jotka samalla vauhdittavat siirtymää hiilineutraaliin kiertotalouteen.

Nyt voisi esimerkiksi korottaa kotitalousvähennystä silloin, kun kotiin tehdään energiaremontti tai öljylämmitys vaihdetaan kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Teollisuuden vähäpäästöisiä investointeja voisi vauhdittaa reippaasti hallituksen lupaamasta ilmastorahastosta.

Ratahankkeita ympäri Suomea kannattaisi nyt laittaa etuajassa liikkeelle. Kunnissa voitaisiin tukea satsauksia pyöräteihin ja puurakentamiseen.

Kansalaisille tarjottuja tukia esimerkiksi auton muuttamisesta biokaasukäyttöiseksi ja vanhan auton vaihtamisesta vähäpäästöiseen olisi nyt paikallaan korottaa. Investointeja uusiutuvaan energiaan saataisiin vauhtiin edullisesti käynnistämällä tarjouskilpailu – eräänlainen kotimaisen energian huutokauppa.

Kaikki nämä ja muut julkistamamme keinot laittaisivat talouden pyöriä uudelleen liikkeelle. Kaikissa toipumistoimissa tähdätään siihen, että ihmiset ja yritykset pääsevät takaisin töihin mahdollisimman pian. Palaneiden talojen tilalle rakennettaisiin uutta.

Samalla kestävät toipumiskeinot auttaisivat torjumaan hyvinvointiamme uhkaavaa ekologista kriisiä – kriisiä, joka palon aikana ei ole hävinnyt mihinkään. Kestävien toipumistoimien jäljiltä Suomi olisi taas vähän puhtaampi, terveellisempi ja omavaraisempi.

Palanut talo on aina lohduton näky. Murheellisinta on muistaa heitä, jotka palossa ovat kärsineet – jopa menehtyneet.

Mutta kiivaimmatkin liekit laantuvat lopulta. Mustinkin savu hälvenee aikanaan.

Silloin on aika rakentaa uutta. Silloin on aika rakentaa parempaa.

Kirjoittaja on Sitran johtaja.

Mutta kiivaimmatkin liekit laantuvat lopulta. Mustinkin savu hälvenee aikanaan.