Tunturien tytöt tulevat taas
Märät säpikkäät Suvi West (vas.) ja Kirste Aikio ovat täällä taas. Kuva: Yle Kuvapalvelu/Oskari SipolaSähäkät saamelaisnaiset Suvi West ja Kirste Aikio laittavat jälleen etelän ja pohjoisen kulttuurit törmäyskurssille Märät säpikkäät -sarjan uusissa jaksoissa.
Ne ovat täällä taas, vöyhöttävät tukat tötteröllä ja leggingsit vilkkuen. Märät säpikkäät -sarjan toinen tuotantokausi jatkaa viime vuodesta tutuksi tulleella tyylillä.
Käsikirjoittaja ja toinen päähahmo Suvi West kertoo, että sarja kirvoitti kirjavaa palautetta ja muutaman treffikutsun miehiltä. Moniin saamelaisneitojen omatakeinen huumori kolahti, kun taas joillekin aikuispissisten kohkaaminen oli liikaa.
Myös kotipuolessa asuvassa saamelaisvähemmistössä ohjelma herätti sekä iloa että närkästystä.
”Osa tykkäsi ihan hirveästi, kun taas joidenkin mielestä me lähestulkoon tuhosimme koko alkuperäiskansan maineen. Monet eivät ymmärtäneet, että kyseessä oli viihdeohjelma ja ennen kaikkea suomalaisuuden tarkasteluohjelma.”
”Ehkä olimme liian naiiveja ymmärtääksemme, että ohjelman kautta meistä muodostuu saamelaisuuden symboleja valtaväestölle. Monien saamelaisten mielestä juuri sen vuoksi meidän olisi pitänyt käyttäytyä paremmin”, Suvi West aprikoi.
Kittilässä syntynyt ja Utsjoen Outakoskella varttunut West muutti töiden perässä Helsinkiin toissa vuonna. Helsinkiläistä hänestä ei saa, vaikka hän viihtyy kaupungissa. Muutto kotiseudulle polttelee jo mielessä.
”Kotini on edelleen pohjoisissa, tunnen olevani vain lainassa täällä. Haaveenani on rakentaa jonain päivänä talo Outakoskelle. En ikävöi Lappia tai pohjoista, vaan pelkästään Outakoskea. Siellä on minulle rakkaat ihmiset ja maisemat”, West haikailee helsinkiläisen lounaskahvilan pöydässä.
West haaveilee hitaasta elämästä, jossa luovutaan turhasta kiireestä ja keskitytään asioihin, jotka todella kiinnostavat.
Hän työskentelee freelancerina media- ja elokuva-alalla. Parhaillaan työn alla on dokumentti ja Märät säpikkäät -kirja. Syksyllä ilmestyvä teos kulkee nimellä Saamelaisen käyttöopas.
Työkumppaniinsa Kirste Aikioon West tutustui jo teini-iässä Saamenmaalla asuessaan.
”Kirste on sielunkumppani ja hyvä ystäväni. On uskomaton rikkaus saada tehdä töitä hänen kaltaisen ihmisen kanssa.”
West kiinnostui televisio- ja elokuva-alasta jo pikkutyttönä. Hän kuvasi ensimmäiset ohjelmansa 11-vuotiaana perheen videokameralla. Pikku-Suvin filmeissä esiintyivät perheenjäsenet ja ystävät.
”Minulla oli muun muassa Oh, no -niminen talk show, jossa haastattelin kavereita ja sukulaisia. Tein myös hevosnäytelmiä. Harmi, että niiden videokasettien päälle on nauhoitettu jotain”, West tuumailee.
West odottaa jännityksellä sarjan alkua. ”Kamalin hetki on se, kun sarja alkaa pyöriä telkkarissa. Silloin tuntuu kuin joku lukisi omaa päiväkirjaani. En uskalla mennä nettiin. Olen myös kieltänyt lähimmäisiä googlettamasta nimeäni.”
Uusissa jaksoissa käsitellään muun muassa tissikateutta ja vauvahössötystä. Vaikka ohjelmassa kälätetään, juhlitaan ja viljellään syntistä huumoria, pinnan alla kytee inhimillinen lämpö ja halu parantaa maailmaa.
”Olemme yhteiskuntakriittisiä ja haluamme ottaa kantaa. Usein kuitenkin lopputuloksena syntyy sketsejä, joiden sanoma ei välity kaikille. Itse haluaisin olla melankolinen saamelainen dokumentinohjaaja, mutta jostain syystä mää kellahdan aina viihteen puolelle”, West naurahtaa.
JOUNI HIRN
Märät säpikkäät TV 2 sunnuntaisin klo 22.05
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
