Tv-meteorologi Joonas Koskela kertoo, miten sääennuste syntyy – "Yleensä jengi luulee, että käväisen viisi minuuttia päivässä töissä siinä uutisten ja urheilun välissä"

Vanhempi väki tunnistaa Koskelan usein kadulla ja kaupassa, nuoremmat harvemmin. Katsojapalautetta Koskela saa varmemmin vaatevalinnoistaan ja tietyistä sanavalinnoista kuin ennustamastaan säästä. Yleensä palaute koskee liian pientä puvun takkia. "Sen on kuitenkin ammattistylisti valinnut ja ostanut. Luotan siihen, että he tietävät, mikä ruudussa näyttää hyvältä", Koskela kertoo. Kuva: Jarno Mela

Talvi yllättää autoilijat, käristyskupoli grillaa kansaa, vettä sataa jouluaattona ja lunta tupruttaa vappuna.

Säästä riittää Suomessa puhuttavaa, sillä tuhat kilometriä pitkässä valtiossa maan sisäiset lämpötilaerot voivat olla yli 30 astetta. Lisäksi korkea- ja matalapaineet viuhtovat ohitsemme jatkuvasti.

Kun soppaan lisätään sijainti mantereen reunalla, saadaan idästä talvella kylmää ja kesällä lämmintä ilmaa. Lännestä tulee yleensä sateita, paitsi silloin, jos kosteus jääkin Norjan vuoristoon ja sataa länsinaapurien niskaan.

Ilmakehän oikkujen ymmärtämiseen tarvitaan valtavasti dataa, ja datan tulkitsemiseen tarvitaan meteorologeja. Heistä tutuimmat puhuvat säästä televisiossa.

Ylen meteorologi Joonas Koskela on tuttu kasvo tv-uutisia seuraavalle kansanosalle.

Koskela asteli tv-kameroiden eteen ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Uravalintaa edelsi muutama sattuma.

Kun kotkalaisnuorukainen pääsi ylioppilaaksi vuonna 2009, hän pohdiskeli sähkötekniikan opintoja. Hän pääsikin suoraan todistuksella opiskelemaan fysiikkaa.

Opinnot hän aloitti vuonna 2010 Haminassa vietetyn varusmiespalveluksen jälkeen.

Suomessa tie meteorologian pariin käy fysikaalisten tieteiden opintojen kautta, ja meteorologiaa voi opiskella vain Helsingin yliopistossa. Opinnoissa olisi voinut erikoistua esimerkiksi tähtitieteeseen tai geofysiikkaan, mutta Koskelan kohdalla voiton vei meteorologia.

"Kiinnostus heräsi, sillä olen aina pitänyt ukkosista."

Opintojen aikana Koskela päätti hakea töihin, mutta opinnot olivat vielä niin varhaisessa vaiheessa, ettei Ilmatieteen laitokselle päässyt edes haastatteluun.

"Päädyin sitten Ylelle, koska siellä tarvittiin kipeästi tuurajaa, eikä hakijoitakaan ollut jonoksi asti. Ymmärrän kyllä miksi, sillä kyllähän tv:ssä esiintyminen jännittää ketä tahansa. En minäkään mikään esiintyjätyyppi varsinaisesti ole, mutta onneksi yleisöä ei studiossa näe."

Työ venytti lopulta Koskelan valmistumista, mutta seitsemän vuoden jälkeen hän sai maisterintutkinnon valmiiksi.

"En siis ole valemeteorologi", Koskela naurahtaa.

Meteorologi on suojattu ammattinimike, jota saa käyttää ainoastaan filosofian maisteriksi valmistunut, pääaineenaan meteorologiaa opiskellut henkilö.

"Meteorologian opiskelu on lähinnä diippiä fysiikkaa ja matikkaa, eikä sään ennustamista kauheasti opeteta. Sen oppii sitten töissä", Joonas Koskela kertoo. Kuva: Jarno Mela

Sääennusteita räätälöidään monenlaiseen käyttöön. Ilmailu- ja merenkulkualat, maa- ja metsätalous, Puolustusvoimat ja monet muut tahot tarvitsevat omanlaisiaan säätietoja.

Meteorologin työ ei myöskään rajoitu nykyiseen ja tulevaan säähän, vaan myös menneen ajan säätiedoille on tarvetta, jos esimerkiksi vakuutusyhtiö joutuu arvioimaan säähän liittyvän vahinkoilmoituksen oikeellisuutta.

Toisinaan sää yllättää myös meteorologin. Ennustemallit eivät välttämättä pysy perässä, jos sääilmiö on mallin resoluutiota pienempi, tai tilanne on muuten ennustemallille hankala. Näin oli esimerkiksi tänä keväänä hyvin lauhan talven jälkeen.

Koskela antaa esimerkin tämän vuoden toukokuulta. Sunnuntaina hän ennusti maanantaiksi pääkaupunkiseudulle vesisadetta ja Lappeenrantaan neljää lämpöastetta. Maanantaina Helsingissä satoikin viisi senttiä lunta ja Lappeenrannassa mitattiin 18 astetta.

"Katselin sitä lumisadetta ja naureskelin, että tv-meteorologin ennustus taisi mennä vähän vihkoon."

Meteorologin työhön liittyy melkoisesti harhaluuloja.

"Yleensä jengi luulee, että käväisen viisi minuuttia päivässä töissä siinä uutisten ja urheilun välissä. Ei se ihan niin mene", Koskela toteaa.

Kahden minuutin pyrähdys suorassa lähetyksessä on vain pienenpieni osa meteorologin työtä. Sääennuste saa alkunsa jo tuntikausia ennen meteorologin työvuoron alkua.

Kaikki lähtee säähavainnoista, joita tehdään 10 minuutin välein ympäri maapalloa. Satelliitit mittaavat maasta, merestä, pilvistä ja ilmakehästä avaruuteen poistuvaa säteilyä, mikä muuttuu tiedoksi ilmakehän lämpötilasta ja kosteudesta.

Säätutkien antennit lähettävät suuritehoisia mikroaaltopulsseja ja mittaavat esimerkiksi sadepisaroista takaisin heijastuvien pulssien tehon ja matka-ajan. Tällä tavoin mitataan esimerkiksi saderintaman liikkeitä.

Havaintoja ilman lämpötilasta, ilmanpaineesta, suhteellisesta kosteudesta sekä tuulen suunnasta ja nopeudesta saadaan jatkuvasti säähavaintoasemilta maalta ja mereltä sekä ilmaan lähetetyistä säähavaintopalloista. Säähavaintoja saadaan myös lentokoneista, sillä nekin tarkkailevat säätä.

Kaikkien miljoonien tiedonjyvien prosessointiin tarvitaan supertietokone, joka laskee kolmiulotteisen ilmakehän tilaa ajassa eteenpäin. Lopputuloksena syntyy sääennustusmalleja.

Lyhyen ajan ennusteita tuotetaan esimerkiksi Ilmatieteen laitoksella, mutta kun laaditaan yli parin päivän päähän ulottuvia ennusteita, turvaudutaan esimerkiksi Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF:n) tuottamiin ennustemalleihin.

Kun havainnot ovat muuttuneet ennustemalleiksi, kuvaan astelee meteorologi. Hän tarkastelee, ovatko ennusteet kärryillä tilanteesta ja millaisia eroja niissä on.

Kun katsoo tv-ruudussa käyskentelevää meteorologia, ei välttämättä tule ajatelleeksi, että suurin osa meteorologin työstä tapahtuu tietokoneen ääressä.

Ennusteen laatimiseen kuluu muutama tunti, eli jos Koskela nähdään esimerkiksi Ylen Aamussa kello 6.30, hän on herännyt kello 2.45 ja tullut töihin puoli neljäksi.

Tv-meteorologi selittää ennusteensa ulkomuistista. Ennuste on meteorologin itsensä laatima, ja meteorologi on oman osuutensa tuottaja, toimittaja, uutisankkuri, leikkaaja ja korona-aikaan myös maskeeraaja.

Kaikki ruututyöläiset käyvät maskeeraajan pakeilla ennen kameran eteen astelemista. Maskeeraaja on paikalla myös korona-aikaan, mutta välimatkan päässä neuvomassa. Koskelalta nenän puuterointi ei suju rutiinilla.

"Ammattilaiselta menee minun naamani kanssa viisi minuuttia ja itseltäni vartti."

Meteorologille tylsin sää on se, jota suuri osa suomalaisista toivoo – nimittäin ne hellepäivät, kun koko Suomen lämpötilat mahtuvat viiden asteen haarukkaan monena päivänä. Pelkillä punaista hehkuvilla sääkartoilla ei saa kahta minuuttia täyteen.

Meteorologi saa ajan kulumaan kertomalla esimerkiksi uimavesien lämpötiloista tai siitepölytilanteesta.

Haasteita asettaa sään itsensä lisäksi myös tekniikka, ja kesäkuussa 2015 Koskelan tv-taidot joutuivat melkoiseen testiin. Päivän uutislähetyksen ajokoodit poikkesivat jostain syystä suunnitellusta. Koodit vaikuttavat esimerkiksi automaattisiin robottikameroihin.

Yksi kamera lähti omia aikojaan liikkeelle ajolistassa olleen väärän koodin käskyjen mukaan. Harmi vain, että kameran reitti kulki säätä ennustavan Koskelan nenän edestä.

"Tajusin, että minulla on nyt puoli sekuntia aikaa päättää, repeänkö nauruun vai vedänkö aivan jäätävän coolina."

Coolius voitti, kamera rullasi tv-katsojien ja Koskelan välistä.

"Robottikamera vähän peittää meidän näkyvyyttä", Koskela tyytyi toteamaan.

Kylmähermoisesta suomalaisesta säämiehestä saatiin hetkessä otsikkoainesta.

"Sitä videota on myyty ulkomaillekin ohjelmaan, johon oli koottu erilaisia suorissa lähetyksissä tapahtuneita kömmähdyksiä. En tiedä, pitäisikö pokka, jos noin kävisi toisen kerran."

Sääennusteiden tarkkuus vähenee sitä mukaa, mitä pidemmälle säätä ennustaa. Ennusteiden aikavälistä puhuttaessa lyhyen aikavälin ennusteella tarkoitetaan korkeintaan parin päivän päähän ulottuvaa ennustetta ja keskipitkällä ennustella parista kymmeneen päivään ulottuvaa ennustetta.

Sitä pidemmät kuukausi- ja vuodenaikaisennusteet eivät ole sääennusteita sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä säätilanteiden ennustamisen sijaan ne pyrkivät antamaan todennäköisyyden sille, paljonko tietyn ajanjakson lämpötila, sademäärä tai ilmanpaine poikkeaa pitkän ajan keskiarvosta.

Aivan oma lukunsa on se, millaisia reaktioita pitkän aikavälin ennusteet aiheuttavat.

"Jos meteorologi sanoo, että kuun loppupuolella 30 asteen lämpötilat ovat mahdollisia, sitä luetaan kuin pyhää kirjaa ja saadaan kivasti klikkejä seksihelleotsikoilla. On helppoa jättää mainitsematta, että 15 asteen lämpötilat ovat yhtä mahdollisia ja todellisuus on todennäköisesti jotain siltä väliltä."

Kun Koskelalta kysyy suosikkisäästä, vastaus on sama kuin se, mikä sai hänet aikanaan valitsemaan meteorologian: nimittäin ukkoset.

"Ukkoset ovat kiehtoneet minua lapsesta asti. Kymenlaaksossa kasvaneena en ole kokenut tulvia tai älyttömiä lumimääriä, joten ukkoset olivat vaikuttavinta, mitä oli tarjolla."

Aiemmin Koskela saattoi lähteä bongaamaan ukkosia, mutta nykyään sellaiseen jää harvemmin aikaa. Koskela asuu vaimonsa, 9 kuukauden ikäisen lapsensa ja koiransa kanssa Vantaalla.

"Jos nykyään jää töiltä ja lapsenhoidolta aikaa, kyllä se tulee oikeastaan käytettyä koiranulkoitukseen ja lenkkeilyyn."

Ajatteleeko meteorologi työasioita aina, kun on ulkosalla?

"Eihän minun tarvitse edes mennä ulos, vaan riittää, että olen huoneessa, jossa on ikkuna. Ainahan sieltä pilkistää jonkinlainen sää", Koskela naurahtaa.

Meteorologi erottaa työhön ja vapaa-aikaan liittyvän sääasioiden pohtimisen omalla tavallaan. Vapaa-ajalla Koskela seuraa korkeintaan voimakkaimpia sääilmiöitä, mutta muuten häntä kiinnostaa vain oman sijaintipisteensä sää.

"Kunhan en kastu tai kylmety vapaapäivänä, se riittää."

Jutussa käytetty lähteenä myös Ilmastokatsaus-lehteä sekä Ilmatieteen laitoksen ja Forecan verkkosivuja.