Nelipäiväiseen työviikkoon? Ehkä jo 70 vuoden päästä

Mielipide

3.5.201711:33

Kolumni

Kimmo Lundén

Tervetuloa taas vapun jälkeiseen arkeen! Tippaleivät on syöty, simat juotu ja vappupuheet kuunneltu.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK herätti vapun alla julkaisemallaan pamfletilla keskustelua työstä, työajoista, tuottavuudesta ja työurista. " Mitä jos työviikko olisi neljä päivää?"

Kysymys on raikkaasti on yllättävä, kun vasta hallitus edellytti tänä vuonna päinvastaista, vuotuisen työajan pidentämistä 24 tunnilla. Juha Sipilän (kesk.) hallitus edellytti ja työmarkkinajärjestöt solmivat kilpailukykysopimuksen, mikä lisäsi työaikaa 1,5 prosenttia vuodessa.

Sopimuksen odotetaan parantavan Suomen kilpailukykyä maailmalla, jotta suomalaiset tuotteet ja palvelut kävisivät paremmin kaupaksi.

Pamfletti muistuttaa, kuinka poikkeuksellista aikaa työajan kehityksen kannalta viimeiset kymmenen vuotta itse asiassa ovat. Suomessa työaikaa on lyhennetty lähes puoleen siitä, mitä se oli 1900-luvun alussa.

Työajan lyhentämisen on mahdollistanut tuottavuuden nousu, ja tuottavuuskasvu on työajan kannalta avaintekijä myös tulevina vuosikymmeninä.

STTK haluaa tehdä avauksia suomalaisen työelämän modernisoimiseksi ja kehittämiseksi. Toisilla työtä on liikaa, toisilla ei lainkaan, ja osa haluaisi jakaa työtään useammalle ja vastaavasti saada lisää vapaa-aikaa. STTK kysyi maaliskuun lopulla 1 177 18–65-vuotiaalta suomalaisesta työajasta ja, olisivatko työssäkäyvät valmiita jakamaan osan töistään työttömien työllistämiseksi.

Neljäsosa työssäkäyvistä (26 %) olisi valmis jakamaan osan töistään työttömien työllistämiseksi. Näin siitä huolimatta, että palkka alenisi työajan lyhentymistä vastaavassa suhteessa. Puolet (49 %) ei haluaisi tinkiä omastaan työttömien työllistämiseksi.

Pamfletin 11 kirjoittajaa on valittu siten, että aiheen ympärille saatiin koottua mahdollisimman monenlaisia näkemyksiä. Kokoelma on kunnon tuuletus, vappupalloa raskaampi muistutus siitä, miten työajan lyhentäminen on kulkenut yhtä tahtia tuottavuuden nousun kanssa.

Kun työtunnissa syntyy enemmän tavaraa ja palvelua, jolle on myös kysyntää, osa tuottavuuden kasvusta on kanavoitu työajan lyhentämiseen.

Työ muuttuu, osa-aikatyö lisääntyy, osaa nykyisistä ammateista ja ammattilaisista ei enää ole tulevaisuuden töissä.

Selkeäsanaisimmin mielestäni nelipäiväisen työviikon mahdollisuutta avasi STTK:n pääekonomisti Ralf Sund, joka kirjoituksessaan keskittyi sotien jälkeiseen 70 vuoteen. "Tasaisen tahdin taulukolla työaika on lyhentynyt noin päivän eli 8–9 tuntia vuodessa. Pitkässä trendissä viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet poikkeama: työaika ei juurikaan ole lyhentynyt."

Työaikaa on lyhennetty käytännöllisesti katsoen aina kokonaisansiotasoa alentamatta. Sampo on ollut tuottavuuden kasvu, josta on riittänyt jaettavaksi palkkojen nousuun, työajan lyhentämiseen ja sosiaaliturvan rahoittamiseen.

Olennaista on se, että tuo sampo jauhaa. Kun tuottavuuden kasvu on pudonnut sotien jälkeisestä kolmen prosentin keskimääräisestä tuotannon ja tuottavuuden kasvusta noin puoleen, ei työajan lyhentämiseenkään ole yhtä nopeasti varaa kuin aiemmin. Sund ennustaa, että uusi "normaali" merkitsee sitä, että vanhalla jakomallilla (neljännes tuottavuuden nousun tuomasta hyvästä sijoitettaisiin työajan lyhentämiseen) nyt syntyvät ikäluokat jäävät eläkkeelle nelipäiväiseltä työviikolta.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava puolestaan muistuttaa siitä, että "1920-luvun työntekijän silmin työ näyttää niin hyvältä, ettei sitä voi uskoa todeksi". Halavan mukaan työ suoristuu, Yksin tehty työ siirtyy herkästi koneille, vuorovaikutteinen ei niinkään. Tavaratuotantoon käytetään seuraavan 20 vuoden aikana ennätyksellisen vähän ihmistyötä.

Hävittääkö alustatalous übereineen myös työnantajat kokonaan? Tarvitaanko osakeyhtiöitäkään? Tuleeko uusia yhtiömuotoja uusiin tarpeisiin? Vai palataanko vanhoihin, keskinäisyyteen ja osuustoimintaan?

11 kirjoituksessa henkilöstöhallinnon viljelemää bulshit-bingoa työelämän murroksineen on esseekokoelmassa kiitettävän vähän.

Ja hei, seuraavaan nelipäiväiseen työviikkoon on enää kolmisen viikkoa! Helatorstaihan palautui lauantailta arkipyhäksi – ja kikyn seurauksena eräillä työpaikoilla työskennellään jatkossa jälleen ilman sunnuntain lisiä.