Ei kiitos meille päin
Hinta ei vastaa lopputuloksia Erkkilä sanoo, että nyt meneillään olevassa kilpajuoksussa unohtuvat kaikki eettiset säännöt.
Kansallismaisemaa myydään nyt kiivasta vauhtia, pala kerrallaan ja ilman periaatteellista keskustelua, tykittää kyläasiamies ja Keski-Pohjanmaan kylien puheenjohtaja Esa Erkkilä. Hänen mielestään olisi syytä kysyä, mihin hintaan luovumme rauhallisista kylämaisemista ja rannoista.
Sitäkin pitää kysyä, kenelle hyöty menee, kun sanotaan että kaikki hyötyvät. Erkkilä nimeää hyötyjiksi ennen muuta yritykset, jotka nyt kilvan sijoittavat tuulivoimaan. Toisena hyötyjäryhmänä ovat maanomistajat, joiden maille voimalat rakennetaan. ”Myös kunnat ja kuntien päättäjät kuvittelevat hyötyvänsä.”
”Valtava enemmistö meistä saa vain haitat. Haitat leviävät laajalle. Hyödyn kerää loppujen lopuksi hyvin pieni joukko.”
Tuulivoimala ei vie paljon tilaa, mutta sinne pitää rakentaa tie, jonka uran leveys on 12 metriä. Lisäksi tarvitaan isoja sähkönsiirtolinjoja.
”Tuulivoima sopii maalaismaisemaan, kun se sinne oikein sovitetaan. Hyötyä haetaan kuitenkin tiheistä voimalakeskittymistä, joita jotkut ilkeävät nimittää puistoiksi. Ne ovat maisemalle raskaita.”
Konsultit keskellämme
Muutoksen ja haittojen suuruus verrattuna hyötyyn pitäisi pohtia YVA-menettelyssä, ympäristön vaikuttavuusarvioinnissa. YVA-menettelyä kuitenkin kierretään rakentamalla useita yhdeksän voimalan nippuja. Jokaisessa ryppäässä jäädään alle kymmenen voimalan, joka on YVA-menettelyn raja.
”Kuntien kaavoittajien pitäisi olla sitäkin tarkempina.”
Kylille rahaa?
Tuulivoimakilpajuoksun kovuutta kuvaa Erkkilän mielestä hyvin, että liikkeellä ovat kansainväliset konsulttitoimistot, Pöyry ja Ramboll kärjessä.
”Ne eivät tee mitään talkoilla. Laskutus on tason mukaista.”
Konsulttien lisäksi tuulivoima kai työllistää myös muita?
”Työllistää kyllä. Raaka rakentaminen hoituu noin tuhannen henkilön voimin.”
Pääosassa ovat ulkomaiset urakoitsijat. Rakentaminen keskittyy muutamalle lähivuodelle eikä sinä aikana ehdi syntyä Suomeen omaa osaamista. Tarvittavaa erikoiskalustoa, kuten valtavia nostureitakaan ei ole suomalaisilla.
Raaka raudan rakentaminen keskittyy Kiinaan ja ehkä Koreaan. Siinä tarvitaan halpaa energiaa, raaka-aineita ja työvoimaa. Suomalaisilla siihen ei ole osaa.
Korkean tieto-taidon työtä saattaa tulla suomalaisillekin. Näyttää kuitenkin siltä, että nekin työpaikat menevät pois Suomesta.
Mitä kirkko oikein miettii?
Myös kylät on mainittu tuulivoimasta hyötyjinä. ”Kylien saama kehittämisraha riippuu kuitenkin siitä yhtiöstä, joka tuulivoiman rakentaa. Kaikki eivät edes suostu keskustelemaan asiasta.”
Kyliäkin innokkaampia tuulivoimarahan odottajia ovat monet kunnat ja kuntapäättäjät. Kiinteistöveron tuotto voimalan ensimmäisinä vuosina on hyvä.
Erkkilä varoittaa kuitenkin erityisesti matkailuun panostavia kuntia.
”Massiiviset, maisemaa hallitsevat tuulivoimalat eivät sovi erä- tai luontomatkailuun erikoistuneisiin kuntiin. Tätä ei ole mietitty kunnolla.”
Erkkilä sijoittaisi tuulivoimalat sinne, missä ne eivät häiritse herkkää maisemaa.
”Kokkolassakin on kilometreittäin rakennettua ranta-aluetta. Siellä on jo nyt korkeita piippuja ja teollisuutta. Siellä tuulivoimalat eivät häiritse ketään.”
Esa Erkkilä korostaa, ettei hän puhu kyläasiamiehenä eikä Keski-Pohjanmaan kylien puheenjohtajana, kun hän esittää kovinta kritiikkiään tuulivoimapuuhaa kohtaan. Yksityisenä kansalaisena hän on vapaa sanomaan asiat kuten hän ne ajattelee – esimerkiksi kirkon toiminnasta:
”Ihmettelen erityisesti kirkon ja seurakuntien intoa lähteä mukaan tuulivoimabisnekseen. Vuosisatojen, kymmenien sukupolvien saatossa kerättyä maaomaisuutta käytetään nyt mielestäni epäeettisesti rahan tekoon, eikä asiasta käydä mitään keskustelua. Onko kirkolla selkeää eettistä näkemystä asiasta, ja missä se on muodostettu?”, Erkkilä tivaa.
”Voi olla, että kirkossa ajatellaan tuulivoiman tuotannon olevan ilman muuta eettistä toimintaa. Se on kuitenkin raakaa peliä.”
Jouko Rönkkö
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
