Kehu päivässä pitää mielen vireänä
Jos et keksi toisesta ihmisestä mitään kehuttavaa, vika on todennäköisesti sinussa itsessäsi.4.5.202002:00
Olen tänä koronakeväänä saavuttanut sen iän, että täytän pyöreitä vuosia. Myös monet lähimmistä ystävistäni odottelevat uuden vuosikymmenen tuomaa mahdollista ikäkriisiä.
Omaa merkkipäivääni juhlin kukkamekossa kartonkikruunu päässäni keikkuen. Ohjelmassa oli kilistelyä, herkuttelua ja Laura-aiheinen tietovisa. Viimeisten kukkujien kanssa valvoimme jutellen reippaasti yli puolenyön.
Osallistujakin kekkereissä oli paljon. Osa nosti lasillisen kuplivaa Helsingissä, osa Hämeenlinnassa ja yksi jopa Irlannissa asti. Minä katselin tuttuja kasvoja tietokoneeni näytöltä.
Vaikka synttärihalaukset jäivät tänä vuonna saamatta, vastaanotin elämäni ensimmäiset kukkalähetykset sekä luultavasti upeimman onnittelukortin ikinä. Vesivärein ja piirroksin koristeltuun korttiin oli koottu kokonaiset 12 sivua muistoja yhteisten vuosien varrelta. Hauskojen muisteloiden sekaan oli kylvetty myös lukuisia kehuvia sanoja.
Nyt täytyy tunnustaa, että ylistävä kortti ei tullut minulle yllätyksenä. Tapa alkoi jo viime syksynä, kun ensimmäiset kaveriporukkamme jäsenet siirtyivät uudelle vuosikymmenelle. Kokosimme kortteihin kymmenittäin muistoja ja kehuja.
Vaikka osasin odottaa omaa vuoroani, kortin äärellä purskahdin kyyneliin. On käsittämättömän rohkaisevaa katsoa itseään hetken läheistensä näkökulmasta. Kuulla, mitkä yhteisistä hetkistä ovat olleet ystäville niitä merkitseviä ja mitkä puolet omassa persoonassa saavat arvostusta.
Samalla tavalla toimivat ne ripareilla ja ties millä muilla leireillä kierrätetyt laput. Arkkiin kirjatun nimen ympärille jokainen sai kirjoittaa jotain mukavaa toisesta. 15-vuotiaana kehujen taso oli tietysti suurimmaksi osaksi luokkaa "olet tosi kiva", mutta kun aikuisena olin yhdellä leirillä, osasivat muut osallistujat vain kolmen päivän tuntemisen jälkeen kirjoittaa minusta yllättävän syväluotaavia kehuja.
Sen paperin teippasin vaatekaappini oven sisäpuolelle muistutukseksi siitä, millainen parhaimmillani voin olla. Raskaimpina hetkinä kurkkaus tuohon paperiin muistutti, että minussa on puolia, joita sekä minä itse että monet muutkin arvostavat.
Kehujen antaminen ei tietenkään vaadi merkkipäivää tai kesäleiriä. Kehumisesta kannattaa muodostaa arkinen rutiini.
Taannoin jätin jokaisen Maaseudun Tulevaisuuden toimituksessa työskentelevän pöydälle muistilapun, jonka olin otsikoinut pieneksi journalistipalkinnoksi. Jokainen työtoverini sai aamulla töihin saapuessaan pienen muistutuksen siitä, miksi he ovat loistavia kollegoita.
Oliko sitten vaikea keksiä kymmenittäin kehuja? Ei missään tapauksessa! Jos et keksi toisesta ihmisestä mitään kehuttavaa, vika on todennäköisesti sinussa itsessäsi.
Kehuja kannattaa sirotella ympäristöönsä toki muiden ihmisten ilahduttamiseksi, mutta itsekkäästi sanottuna siitä tulee aika hyvä olo myös kehujalle.
Kehuja voi antaa myös täysin tuntemattomille. Alkuvuonna lähetin palautetta Subwaylle, kun erään heidän ravintolansa työntekijä oli erityisen mukava, vaikka ryntäsin paikalle vain paria minuuttia ennen sulkemisaikaa. Iskettyäni tämän kolumnin viimeisen pisteen taidan lähettää kehuvaa palautetta optikkoliikkeen avuliaille työntekijöille, jotka taannoin pelastivat silmälasieni irronneen sangan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
